Dodon kaupunkiviljelijöistäkin tuttu Dodo järjestää yhden päivän ympäristötapahtuman Kiasmassa lauantaina 6.10. 11-18. Terveruloa!
”Ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa, niitä ovat ratkomassa kaupunkilaiset itse”. Näin olemme toistelleet jo monta vuotta. Vuoden päheimmässä ympäristötapahtumassa Megapoliksessa kuullaan puheenvuoroja siitä, miksi tämä lause on totta enemmän kuin koskaan ennen. ”Kaiken huippu”-sessiossa kuulemme huolestuttavia puheenvuoroja siitä, miksi Tekijöiden kaupungille on tilausta. ”M-koon ympäristöteot” sessiossa kuullaan, kuinka eri yritykset ja yhteisöt ovat rohkeasti tarttuneet ympäristöhaasteiden ratkaisemiseen. ”Pop-upista keep-upiksi”-sessiossa luodaan mallia sille, kuinka tapahtumakarkeloita viettäneet helsinkiläiset voisivat juurruttaa ideat ja pöhinän osaksi pysyvää arkea. Sinut on kutsuttu!
Lue lisää Megapoliksesta: www.megapolis2027.org.
Veturitalleille suunnitteilla kaupunkiviljelypuisto
Dodo (ry) yhteistyökumppaneineen on suunnitellut Keski-Pasilan vanhoille Veturitalleille vanhaan veturinkääntöpöytään uudenlaista kaupunkiviljelypuistoa. Toteutuessaan hanke kukoistaisi vuoden 2012 ajan osana Helsingin Design-pääkaupunkivuotta ja jatkuisi mahdollisesti sen jälkeenkin.
Pasilan Kaupunkiviljelypuisto sijaitsee Liikenneviraston hallinnoimalla valtion maalla, se on kaikille avointa kaupunkitilaa ja vuoden 2012 omintakeinen nähtävyys, jossa pääsee iskemään kädet multaan. Puistossa veturitallien rautatieläiseen historialliseen miljööseen ja hieman salaperäiseen tunnelmaan sekoittuu vehreys ja yhdessä tekemisen myötä tuleva kokemisen ilo.
Puiston ytimen muodostaa kääntöpöytään rakennettu n. 6 metriä korkea kasvihuone ja sen ympärille avomaalle sijoittuvat viljelylaarit sekä kesäkahvila, joka voisi toimia samalla tapahtumapaikkana ja tarvittaessa vaikka tanssilavana.
Puiston viljelylaarit ovat alueen hyötykasvien viljelystä kiinnostuneiden asukkaiden, perhekuntien tai kaveriporukoiden viljeltävissä. Kaikki itse viljelyssä käytettävä multa ja muut rakenteet tuodaan paikalle, joten ratapihan mahdollisesti saastunut maa-aines ei ole missään yhteydessä kasveihin. Kasvihuoneessa puolestaan kokeiltaisiin erityisiä olosuhteita vaativien ruokakasvien viljelyä. Kasvihuoneen kohdalla tarkoitus olisi kehittää myös kaupunkiviljelylle hedelmällistä, erikoistunutta pienviljelytaloutta, lähinnä ravintoloiden ja erikoisruokakauppojen tarpeisiin.
Suunnitelman toiminnallisin vaihe on vuoden 2012 kasvukausi. Varsinaista kasvukautta edeltää kuitenkin tarkemman suunnittelun ja viljelyä valmistelevien työpajojen vaihe. Samalla kasvihuoneen ja muiden toteutettavien ratkaisujen avulla pyritään myös hieman pidentämään molemmista päistä Suomessa suhteellisen lyhyeksi jäävää kasvukautta.
Omalta osaltaan kaupunkiviljelypuisto voi olla luomassa myös tulevan Keski-Pasilan identiteettiä, vanhat veturitallithan ovat suojeltuja ja jäävät joka tapauksessa paikoilleen uuden kaupunginosan rakentuessa niiden ympärille. Kaupunkiviljelyssä on myös kysymys vallitsevasta kansainvälisestä megatrendistä. Esimerkiksi Lontoo, New York ja San Fransisco ovat tukeneet “virallisten” viljelyverkostojen ja kaupunkifarmien syntyä, ja niiden suosio on ollut kaupunkilaisten keskuudessa huikeaa.
Ruokaan ja ruoantuontantoon liittyy suuria, globaaleja ekologisia ja sosiaalisia haasteita. Kaupunkiviljely on yksi tarkastelukulma näihin haasteisiin, ja siinä myös kuluttajan rooli saa lisämausteita, sillä hyötykasvien viljelyssä kuluttaja on myös tuottaja. Ekologisuus on yksi hankkeen perustuksista. Kaikki kaupunkiviljelypuiston tarvikkeet voitaisiin hankkeen jälkeen ohjata tarvittaessa uudelleen käyttöön asukkaiden ja osallistujien omille pihoille ja lähialueille. Tämä muunneltavuuden ja siirreltävyyden elementti tulee olla huomioitu niin viljelylaarien, kasvihuoneen kuin kalusteidenkin suunnittelussa ja toteutuksessa.
Dodo ry on vuodesta 2009 alkaen edistänyt menestyksekkäästi kaupunkiviljelyn juurtumista ja leviämistä Suomessa. Sen lisäksi, että kaupunkiviljely on tehokas tapa saada ihmiset kiinnostumaan omasta elinympäristöstään ja rohkeasti käyttämään sitä, on se yksi tapa oppia arvostamaan ruokaa ja miettimään sen alkuperää. Laajamittainen kaupunkiviljely voi olla yksi tulevaisuuden ekologisen ruoantuotannon todellinen vaihtoehto – myös Helsingissä ja Suomessa.
Lisätietoja: Kirmo Kivelä ja Päivi Raivio
pasila [at] kaupunkiviljely.fi
Kirjoitus julkaistu myös Pasilan uutiset -paikallislehdessä (nro 1/2011)
HUOM! Seuraa projektia osoitteessa kaantopoyta.fi
Kaupunkiviljelykesäni meni matkustellessa
– eli 10 viikkoa Eurooppaa ja erikokoisia kaupunkiviljelykokeiluja
Juhannusaatonaattona korjasin retiisit ja hyvästelin palstanpalasen jota olin alkukesän hoitanut. Syksyllä saisin huomata mistä etanat pitävät, ainakin punajuuret olivat olleet isoja. Olin ostanut interrail lipun, ja suuntana oli Würzburgissa järjestettävä kansainvälinen arkkitehtuuriopiskelijoiden työpaja.
Matkalla Wützburgiin tapasin opiskelukavereita Oulusta, joiden kanssa [singlepic id=68 w=213 h=284 float=right]kierrettiin Alankomaita 10 päivää, sen jälkeen jatkoin matkaa itsekseni ja tapasin Loesje-kavereita, Hollannissa, Belgiassa ja sitten koko joukon Saksassa, jossa järjestettiin Loesjen vuotuinen kesäleiri. Würzburgin jälkeen oli tarkoitus osallistua toiseen työpajaan Berliinissä, mutta hakemustani ei hyväksytty. Vuokrahuone oli kuitenkin järjestetty, ja tekemistä kyllä keksisi. Viikon jälkeen Berliinissä lähdin Ecotopiaan, josta palasin Berliiniin vielä kolmeksi viikoksi, ennen kuin opinnot pakottivat palaamaan Suomeen.
Alankomaissa pääteemana oli Arkkitehtuuri, kaupunkiviljelyyn pääsin tutustumaan vasta kesä-excun viimeisessä virallisessa kohdekaupungissa, Utrechtissa, jossa yövyin Loesje-kavereiden luona, he olivat koonneet kattoterassilleen koko joukon astioita. Suurimman vaikutuksen tekivät muuttolaatikoissa kasvavat mustikat. Monet kasvit olisivat vaatineet suurempaa kasvutilaa, mutta naapurit eivät halunneet että koko terassi täyttyisi ruokakasveista. Kaverit suunnittelivat myös vertikaaliviljelyä ja naapuruston joutomaiden muuttamista viljelypalstoiksi.
[singlepic id=76 w=213 h=284 float=left]Belgian Leuvenissä Oulussa samaan aikaan minun kanssani opiskellut Loesje oli kääntänyt poikakaverinsa kanssa puolet puutarhastaan kasvimaaksi. Yksi osa oli avomaata, toinen kasvihuoneella katettu ja autotallin edustalla oli vielä häkit kahdelle kanille ja parille kanalle. Kesäkurpitsat olivat sylikokoisia, sipuleita piti harventaa ja kasvihuone oli kalkittu, jotta se ei kuumenisi liikaa. Tämä oli parin ensimmäinen puutarhurikesä, ja hyvin näytti satoa tulevan.
Würzburgissa keskityin taas enemmän arkkitehtuuriin. Tehtävänä oli kehittää vanhalle panimoalueelle uutta kulttuurikäyttöä. Kaupungissa näkyi joka puolelle keskustan ympäröivät viinitarhat, ja heti suunnittelualueemme yläpuolella, rinteessä, oli siirtolapuutarhoja. Kun olimme ekskursiolla Stuttgartissa, törmäsin vanhalla linja-auto asemalla sattumalta pieneen värikkäin serpentiinein koristeltuun kasvimaahan. Poimin sieltä pari hernettä evääksi.
Pääasialliset kaupunkiviljelylöytöni tein Berliinissä, kävin tarkastamassa viimekesäisen salaisen puutarhan tilan, etsin yhden kasvimaan valokuvan perusteella ja jututin viljelijöitä parissa puutarhassa.
Maatilkulla jota viljelimme viime vuonna, kasvoi vain nokkosia ja muuta sekalaista, syksyllä siellä kasvaneet tomaatit oli kuulemma tuhottu, varmaan maanomistajan toiveesta. Olin nähnyt netissä kuvan pressuilla ympäröidystä kasvimaasta, ja eräänä päivänä lähdin etsimään sitä. Pyöräretkellä löysin myös: uuden yhteisöpuutarhan, Bethanein, vanhan sairaalan alueelta, turkkilaissedän puutarhan ja puumajan josta oli ollut juttua Helsingin Sanomissa, ja lopulta, Swarzer Kanalin takaa pienen kasvimaan, josta olin nähnyt kuvan. Se näytti kaipaavan kastelua.
Rosa Rose
Rosa Rose, roosa ruusu, sai viime vuonna siirtyä vanhasta puutarhastaan. [singlepic id=107 w=213 h=284 float=right]Perennoille löytyi säilö tarhan pihalta, ja tänä keväänä puutarhurit tekivät sopimuksen kaupunginosatoimiston kanssa, että he saisivat tehdä erään vuokratalon pihalle yhteisöpuutarhan. Kävin puutarhassa kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla olin unohtanut ottaa mukaan kamerani, joten menin toistamiseen puutarhureiden keskiviikkotapaamiseen. Ensimmäisellä kerralla vanhempi mies esitteli minulle puutarhaa, ja kertoi että kasvu myöhästyi sillä heillä ei ollut alkukesästä kasteluvettä. Toisella kerralla suurempi ryhmä suunnitteli puutarhureiden osallistumista Suppe und Mucke (”rokkaa ja rokkia”) – korttelitapahtumaan. He pyysivät minua tulemaan sinne kysymyksineni, ja kävinkin, mutta hain vain tarroja. Ja törmäsin ständilla Malmölaiseen kaupunkiviljelijään, joka oli juuri muuttanut Berliiniin.
Prinzessinnengärten
[singlepic id=99 w=213 h=284 float=left]Moritzplatzilla, Prinssi- ja Prinsessakadun risteyksessä on Prinzessinnengärten, prinsessapuutarhat. Koko puutarha on mobiili, eli siirrettävissä. Robert, puutarhan perustaja kertoi, ettei Nomadisch Grün, ryhmä puutarhan takana, halua tapella kaupungin kanssa, vaan siirtävät puutarhan, ellei kaupunki halua jatkaa vuokrasopimusta. Prinsessapuutarhassa on otettu mallia Kuuban kaupunkipuutarhoista ja ideana on että kuka tahansa pystyy viljelemään. Puutarhassa on torstaisin avoin talkoopäivä, muina päivinä siellä voi auttaa, jos on käynyt aiemmin. Puutarhurit saavat ostaa kahvilatuotteita omakustannehintaan pienestä konttiravintolasta, jossa valmistetaan lounasta puutarhan antimista. Ravintolalla kerätään varoja puutarhalle, siellä myydään myös taimia. Suurin osa puutarhan kasveista kasvaa muovilaatikoista pinotuissa laareissa. Valkoisissa muovisäkeissä on monia eri perunalajikkeita, myös sellaisia jotka ovat EUssa luvattomia. Puutarhassa testataan myös manuaalista vertikaaliviljelmää, mehutölkeistä tehdyin seinämin. Ensimmäisen kerran kun kävin Prinsessapuutarhoissa, törmäsin Ecotopiassa, ekologisen elämäntavan kesäleirillä, tapaamaani Brasilialaiseen. Hän oli mukana työpajassa jossa kerroin kaupunkiviljelystä, ja kertoi silloin yhdestä puutarhasta Berliinissä, joka tavattuamme ilmeni juuri Prinsessapuutarhoiksi.
Aktiivilomallani Berliinissä tein myös seuraavaa: kannoin kolme jääkaappia ja pesukonetta, täytin pyörän kumin kunnes se räjähti, autoin paria kaveria muuttamaan ostosrattaiden avulla, piirsin elävää mallia, murtauduin ikkunasta sisään asuntoon jossa yövyin, makasin nurmella suljetulla lentokentällä, ompelin tilkkutäkkipiknikviltin, tanssin sillalla kunnes poliisi lopetti juhlat, vedin kaverille sähköjohdon parvisänkyyn ja pelasin erilaisia pelejä keskellä Kreuzbergiä.
Kartta kaikista puutarhoista ja muista mukavista paikoista.
[nggallery id=8]
Dodon kaupunkiviljelijöiden sadonkorjuujuhlat la 4.9.
Juhlitaan kasvukauden päätöstä ja uutta satoa urbaanissa maisemassa Kalasataman konttiaukiolla. Ohjelmassa musiikkia ja sadonkorjuumaistiaisia.
Esiintymässä The Studets, Kyökkifunkki ja Osuuskassa. Soitto alkaa 18.30
Mahdollisuus pizzan paistoon juuri valmistuneessa Archie – saviuunissa. Mukaan 5 euroa pizzakassaan ja lisäksi nyyttärievästä! Pitsaa paistellaan klo 17 alkaen!
Mukaan lämmintä vaatetta ja oma lautanen, muki ja haarukka.
Lisätiedot:
Päivi Raivio 050 466 8312
Urbaani sadonkorjuupyöräily to 2.9.
Kaupungissa kasvaa ruokaa, kerätään se talteen.
Puistoissa, katujen varsilla, sun kotimatkallasi on sadonkorjuun aika. Tule keräilemään ja ihmettelemään kaupungin marja- ja hedelmäsatoa. Luvassa uusi näkökulma Helsinkiin, paikallisia superfoodeja ja hyvää seuraa.
Lähtö Herttoniemen metroaseman ison K-kaupan parkkipaikalta klo 17. Poljetaan siitä Hertsikanrannan kautta Kallioon toteuttamaan jokamiehen- ja jokanaisenoikeutta.
Ota mukaan polkupyörä, kori/pussi sadolle sekä säänmukainen varustus. Vapaa pääsy.
Linkki Facebook – tapahtumaan: http://www.facebook.com/event.php?eid=150600201618124&ref=mf
Lähtö Herttoniemen metroaseman viereisen K – kaupan pihalta to 2.9 klo 17.
Lisätiedot:
Joel Rosenberg
050-5658793