Tiedätkö, miltä maistuu kaurajuuri? Entä appelsiinitimjami tai antonovka – omena? Supermarketeista saatava ruoka, vaikka onkin Suomessa tarkasti valvottua ja siinä mielessä hyvälaatuista, on usein makumaailmaltaan köyhää, ja satojen erilaisten lajikkeiden ja makujen kirjosta edustettuina ovat vain muutamat harvat lajikkeet. Keinovalossa kasvatetut yrtit ja tomaatit ovat mauttomia ja vetisiä verrattuna itse kasvatettuihin, auringon hellimiin herkkuihin. Kuinka rapea onkaan juuri penkistä poimittu salaatin kerä!
Itse ruokansa kasvattamalla voi uusien makuelämysten lisäksi osallistua maatiaiskantojen ja sitä kautta luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Monet maatiaiskannat ovat teollisen ruuantuotannon myötä lähes hävinneet, ja niiden elossa pitäminen on kulttuuriteko. Monista tavallisista viljelylajeista on olemassa monia eri muunnoksia, esimerkiksi härkäpavun on monen kokoiset ja väriset (mustia, vihreitä ja violetteja) lajikkeet.
Einesten ja suppean vihanneslajikkeiden käytön myötä makutottumuksemme on saattanut muuttua siten, että enää vain miedot maut tuntuvat miellyttäviltä. Viides maku, karvaus, onkin miltei jalostettu pois monista ruokakasveista. Uusien tottumusten myötä olemme kovaa vauhtia menettämässä myös villivihannesten nautinnot.
Myös kasvisruokaan perustuvan ruokavalion ympäristö – ja terveysvaikutukset kannattaa muistaa: kasvispainotteisen ruokavalion hiilijalanjälki on monin verroin pienempi kuin lihaa sisältävän, ja sen avulla torjutaan myös sydän- ja verisuonitauteja.