Kasvin elämäntarkoitus on varastoida itselleen energiaa ja tuottaa siemeniä lisääntymistä varten. Tämä tarkoitus on yleensä ristiriidassa ihmisen halun kanssa saada tuoretta ja herkullista satoa syötäväkseen – kasvit nimittäin kehittyvät kokoajan ja optimaalinen sadonkorjuuaika voi livahtaa ohi. Siementä tuottava kasvi ei yleensä ole enää parhaimmillaan oleva makuelämys. Sadonkorjuun unohtaminen tai liiallinen pitkittäminen on aloittelevan kaupunkiviljelijän pahimpia virheitä. Mitä siis tehdä?
Erikasvilajeilla on eripituinen kasvukausi ja satokausi. Kunkin kasvin kasvukauden pituus selviää tarkastelemalla siemenpussin ohjeita. Yhden sadon antavia kasveja ovat esimerkiksi juurekset ja sipulit. Kun kasvi on kasvanut optimaaliseen kokoonsa, se korjataan kokonaan pois, eikä lisäsatoa ole enää odotettavissa. Korjuu kannattaa tehdä mieluummin hiukan liian aikaisin kuin liian myöhään, sillä nuoret kasvikset ovat maukkaimpia.
Jatkuvasatoiset kasvit antavat satoa pitkin kesää. Tällaisia ovat esimerkiksi monet yrtit, kesäkurpitsa ja kurkut. Yleensä jatkuvasatoisuuden ehtona on, että satoa myös korjataan. Koska kasvin tarkoituksena on tuottaa siemeniä, se tuottaa uutta hedelmää jos vanhemmat kerätään pois. Jos satoa ei korjata ajoissa ja kasvin siementuotanto näyttää onnistuvan, lopettaa se uusien hedelmien tuottamisen nopeasti. Yrtit taas tuottavat uusia tuoreita versoja ja tuuheutuvat kun niitä latvotaan, eli kasvin latvat katkaistaan ja syödään.
Täyteen kokoonsa kasvatetut vihannekset eivät ole ainoa sato, jonka kasvimaalta voi kerätä. Keväällä satokausi alkaa villivihannesten, kuten nokkosen, jauhosavikan ja vuohenputken keruulla. Hieman myöhemmin suuhun voi popsia juuresten harvennustuotteita, kuten minikokoisia porkkanoita lehtineen. Syötävät kasvit voi syödä kokonaan ja usein totuttujen kasvinosien lisäksi myös muut osat ovat herkkua – punajuuren lehdet voi käyttää pinaatin tapaan ja kesäkurpitsan hedekukat (ei ne, joiden perässä on kurpitsan aihio näkyvissä) friteerata, juurisellerin kuoret voi paistaa tai friteerata ja fenkolista voi käyttää varren pullistuman lisäksi myös lehdet ja juuret.
Usein kaupunkiviljelijä kohtaa tilanteen, jossa satoa alkaa tulla nopeammin kuin sitä keittiössä kuluu tai sama kasvilaji (esim. kesäkurpitsa) alkaa satoisuudellaan kyllästyttää. Tällöin satoa kannattaa säilöä. Eri kasvit säilötään eri tavoin: satoa voi kuivata, pakastaa, säilyttää kylmäkellarissa, pikkelöidä, hapattaa ja hillota. Erilaisia säilömisohjeita löytyy internetistä ja kirjoista runsaasti. Monet säilömistavat eivät vaadi keittiövelhon taitoja ja niiden avulla omasta sadostaan saa nauttia pitkin vuotta. Oma sato niin tuoreena kuin säilöttynäkin on myös vertaansa vailla oleva lahja.