Ruuan tuotannon ja kulutuksen erottaminen toisistaan muuttaa kaupungit hauraiksi ja maaseudun tuotantolaitokseksi. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan asumista maaseudulle ja ruuantuotantoa kaupunkeihin.
Maatalous on useiden ympäristöongelmien ytimessä. Vuosituhannen vaihteessa maatalouden ja maankäytön muutosten kasvihuonekaasut muodostivat kolmanneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Suomessa maatalouden ympäristönsuojelu on keskittynyt rehevöitymisongelmaan, mutta ruuantuotanto on keskeisessä asemassa myös luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvarojen hupenemisen estämisessä. Monien ongelmien alku voidaan löytää ruuan tuotannon ja kulutuksen etäännyttämisestä toisistaan.
Ruuantuotannon kustannusten karsiminen halvempien raaka-aineiden tuottamiseksi on johtanut maatalouden rakennemuutokseen. Tämän seurauksena pieni ja sekamuotoinen maatalous on lähestulkoon loppunut länsimaissa. Seurauksena karjatalouden aiemmin ylläpitämät avoimet niityt, laitumet ja hakamaat umpeutuvat tai ne muutetaan yksilajisiksi viljelmiksi. Kasvinviljelyssä käytetyt lannoitteet rehevöittävät pientareita, muuttaen lajistoa pysyvästi. Avoimien alueiden ja perinnebiotooppien katoaminen on suurin yksittäinen uhka Suomen luonnon monimuotoisuudelle.
Samalla suuri, erikoistunut ja konevaltainen maatalous on riippuvainen fossiilista polttoaineista ja haavoittuvainen öljyn saatavuuden ongelmille.
Kehitys on johtanut myös ravinnekiertojen rikkoontumiseen, mikä näkyy vesistöjen rehevöitymisenä, laajenevina kaivoksina ja hupenevana maakaasuna. Fosfori ja typpi ovat kasvien kasvun kannalta merkittävimmät pääravinteet. Pienimuotoisessa viljelyssä näiden ravinteiden kierrätys oli helppoa. Yli 90% syödyn ruuan fosforista ja typestä erittyy virtsaan, joka on sellaisenaan valmis lannoite. Kun ruuantuotanto ja –kulutus eriytettiin, samalla rikottiin ravinteiden kierrätys. Syödyn ruuan ravinteet käsitellään jätevedenpuhdistamolla palauttamalla typpi ilmakehään ja saostamalla fosfori liukenemattomaan muotoon. Nämä ravinteet on menetetty ruuantuotannosta ja pelloille on saatava korvaavia ravinteita. Nykyjärjestelmässä korvaava fosfori louhitaan hupenevista varastoista ja typpi sidotaan kemianteollisesti maakaasun avulla ilmakehästä. Maakaasun tuotanto aiheuttaa ilmastovaikutusten lisäksi ongelmia mm. Venäjän tundra-alueilla.
Kaupunkiviljely on mahdollisuus tehdä jotakin tilanteen korjaamiseksi. Moni uhanalaisista lajeista on muuttanut alkuperäisten elinympäristöjen tuhouduttua kaupunkien puutarhoihin ja puistoihin. Keto- ja niittylajit löytävät turvapaikan kukkivista luonnonkasveista, joita voi mahduttaa pieneenkin puutarhaan. Ennen kaikkea vanhanajan koriste- ja ryytikasvit tarjoavat hyvän kodin perhosille ja kovakuoriaisille. Jos palstalle mahtuu lahopuupökkelö, se voi olla pelastusrengas harvinaisille lehtolajeille. Monimuotoinen viljelmä kaupunkiaavikon keskellä voi olla keidas sekä ihmisille että uhanalaisille eliöille.
Viljelyjärjestelmä on rikki, mutta pienikin puutarha voi olla ratkaisu.