Kaupungeissa on viljelty aina. On arvioitu, että tällä hetkellä maailmassa on satoja miljoonia kaupunkiviljelijöitä. Viljelyn avulla voi täyttää vatsansa ja saada hyvää mieltä, kohentaa kaupunkikuvaa ja tehdä ympäristötekoja.
Kaupunkiviljely on maaseudun maataloutta täydentävää toimintaa, jonka avulla kaupunkilaiset saavat syödäkseen tuoreita ja juuri oikeaan aikaan kerättyjä vihanneksia. Kaikkia lajikkeita kaupungissa ei kannata viljellä, vaikka monenlaisten kaupunkiin soveltuvien viljelytekniikoiden ansiosta pienissäkin tiloissa voidaan kasvattaa suuriakin satoja. Tekniikoista löydät lisätietoja tämän sivuston miten ja missä – osioista.
Jo Lähi-Idän ensimmäisten kaupunkien asukkaat kasvattivat puutarhoissaan vihanneksia. Tämä selittyy sillä, että kaupungit ovat perinteisesti syntyneet hyville, alaville viljelyalueille, jotka soveltuvat hyvin myös kaupunkirakentamiseen. Teollistuminen vaikeutti ja vähensi kaupunkimaatalouden harjoittamista, mutta huonot ajat ovat aina lisänneet ihmisten halua omavaraisuuteen ja esimerkiksi maailman sotien aikaan kaupunkiviljelmillä oli tärkeä osa kaupunkilaisten ruokaturvan ylläpidossa: Lontoon parvekkeilla kasvatettiin kaneja, lampaat laidunsivat Washington D.C.:n Capitol Hillillä ja Suomenkin siirtolapuutarhoissa kasvatettiin monien vihannesten lisäksi eläimiä.
Nykyään kaupunkiviljelyä harjoittaa maailmanlaajuisesti sadat miljoonat ihmiset ja arvioiden mukaan jopa 15-20 prosenttia maailman ruoasta tuotetaan kaupungeissa. Muualla maailmassa kasvien viljelyyn kaupungissa liittyy usein myös eläinten kasvatus, vesiviljely ja metsätalous, jolloin puhutaan kaupunkimaataloudesta. Kaupunkimaatalous on erityisen yleistä kehittyvien maiden kaupungeissa: esimerkiksi Kiinan Shanghaissa miljoonat ihmistä viljelevät siten, että 60 prosenttia vihanneksista, 100 prosenttia maidosta ja 90 prosenttia kananmunista tuotetaan kaupungin alueella. Viljely on suosittua myös kehittyneissä maissa, esimerkiksi Berliinissä ja Lontoossa on tuhansia pienviljelmiä.
Kaupunkiviljelyn vaikutukset ulottuvat laajalle. Slummiutuminen ja kaupunkien köyhyys alkavat olla entistä suurempia ongelmia monissa maailman suurkaupungeissa, ja kaupungeissa rahan puute johtaa ruuan puutteeseen useammin kuin maaseudulla. Monissa kaupungeissa viljely takaa säännöllisen ja monipuolisen ruokavalion kaupunkien kaikista köyhimmille ihmisille. Luonnonmukainen viljely on myös ympäristöystävällistä, sillä kotitarveviljely lisää myös ihmisten halua kompostoida jätteensä, ja kaupunkiviljelyssä tarvittavan kasteluveden määrä on vain viidennes maaseudun vastaavasta.