Kasvit tarvitsevat elämiseen ja kasvuun vettä koko ajan, mutta kaupunkiviljelijän ei tarvitse sitoutua päivittäiseen rytmiin. Veden varastointi ja sadeveden hyötykäyttö helpottavat sekä viljelijää että kasvia.
Yhden vehnäkilon tuottamiseen tarvitaan jopa 1300 litraa vettä ja vesivarojen ylikäyttö aiheuttaa globaalisti koko ajan enemmän ongelmia. Kun viljelet itse, tulet tietoisemmaksi kasteluveden määristä ja logistiikasta. Viljelykasvit tarvitsevat paljon vettä. Mistä tuo vesi saadaan kaupungissa? Entä jos on kiire? Tai olet matkoilla?
Kasvit pärjäävät luonnossa ihan ilman kastelua. Luonto on hoitanut homman vesivarastojen avulla. Hyvärakenteisessa maassa on puolet huokostilaa, joka on parhaassa tapauksessa puolillaan vettä. Liika tukehduttaa kasvit ja liian vähän lakastuttaa ne. Kuohkeassa maassa viljelykasvit voivat hamuta vettä metrin syvyydestä, joten jokaisella 10 cm x 10 cm alueella kasvavalla kasvilla on käytössään 10 litraa maata, jossa on ideaalitilassa 2,5 litraa vettä, jonka turvin kasvi selviää seuraavaan sateeseen. Jos samanlaisen vesivaraston haluaa tehdä parvekkeelleen, neliön viljelmä kaipaa 250 litran vesivaraston, eli ison tynnyrillisen.
Vanhojen maatalousoppaiden mukaan puutarhakasvit kaipaavat noin 300 mm vettä kasvukauden aikana, mieluiten 60 mm kuukaudessa ja muutamana kerta-annoksena. Pienet 2 mm kastelut eivät ehdi imeytyä juuristoon asti. Neliön kaupunkipuutarha kaipaa siis 15 litraa vettä viikossa.
Sadeveden keruu on kaksipiippuinen juttu. Kaupunkialueella katoilta kerätty sadevesi voi olla likaista etenkin pitkän kuivuusjakson jälkeen, sillä se huuhtoo pienhiukkaset ja niihin kiinnittyneet ilmansaasteet pinnoilta. Sadeveden keruujärjestelmiin pitääkin tehdä mekanismi, jolla ensimmäiset vesilitrat valutetaan hukkaan. Mekanismin voi tehdä esim. käyttämällä rei’itettyä ämpäriä vastapainona kiikussa. Kun ämpäri on tyhjä, vettä valuu ämpäriin, kunnes se täyttyy. Ämpärin täytyttyä kiikku kääntyy ja vettä valuu välivarastoon.
Jonkinlainen välivarasto on välttämätön kaupunkiviljelyssä, jos sadevettä aikoo kerätä. Sadan neliön kattopinta tuottaa kymmenen millin sateella kuution vettä. Jos tämän vesikuution ohjaa suoraan puutarhapalstalle, seurauksena on hukkuneita kasveja.
Kasvit eivät pidä jatkuvasti märkänä olosta. Peltoviljelyssä vihanneksia sadetetaan kerran viikossa, mutta runsaasti, parikymmentä litraa neliölle. Ruukkuviljelmissä altakastelu voi olla helpoin tapa, etenkin, jos siihen liittää vesivaraston. Vesivaraston voi tehdä vaikka ylösalaisin käännetystä pullosta, jonka virittää nokalleen seisomaan. Vettä pääsee ulos pullosta vasta, kun veden pinta laskee alle halutun tason. Vedenpintaa säädetään sillä, kuinka suuren raon alusastian ja pullon suun välille jättää. Jos altakastelu ei viehätä, varaudu kastelemaan kasveja päivittäin, mutta varo ylikastelua: kastele vasta, kun maa on kuiva, mutta kastele kunnolla, kun kastelet.
Kokemus opettaa kuinka usein pulloa pitää täyttää. Kannattaa huomata, että vedenkulutus kasvaa hurjasti, kun kasvit kasvavat isommiksi. Samoin aurinkoisella kelillä veden kulutus lisääntyy.