Kaupungeissa on aina viljelty ja tällä hetkellä hommaan osallistuu satoja miljoonia ihmisiä maailmassa. Viljelyn avulla voi täyttää vatsansa ja saada hyvää mieltä, kohentaa kaupunkikuvaa ja tehdä ympäristötekoja.
Kaupunkiviljely on maaseudun maataloutta täydentävää toimintaa, jonka avulla kaupunkilaiset saavat syödäkseen tuoreita ja juuri oikeaan aikaan kerättyjä vihanneksia. Kaikkia lajikkeita kaupungissa ei kannata viljellä, vaikka monenlaisten kaupunkiin soveltuvien viljelytekniikoiden ansiosta pienissäkin tiloissa voidaan kasvattaa suuriakin satoja. Tekniikoista löydät lisätietoja miten- ja missä viljellä – osioiden alta.
Kyseessä ei ole mikään marginaalinen ilmiö. Maailmanlaajuisesti kaupunkiviljelyä harjoittaa yli 800 miljoonaa ihmistä ja arvioiden mukaan 15-20 prosenttia maailman ruoasta tuotetaan kaupungeissa. Maailmalla kaupungissa viljelyyn liittyy usein myös urbaani eläinten kasvatus, vesiviljely ja metsätalous, jolloin puhutaan kaupunkimaataloudesta. Kaupunkimaatalous on erityisen yleistä kehittyvien maiden kaupungeissa: esimerkiksi Kiinan Shanghaissa 2,7 miljoonaa ihmistä viljelee ja 60 prosenttia vihanneksista, 100 prosenttia maidosta ja 90 prosenttia kananmunista tuotetaan kaupungin alueella. Viljely on suosittua myös kehittyneissä maissa: Berliinissä on yli 2000 yhteisöpuutarhaa ja Lontoon viljelypalstoille on jopa kymmenien vuosien pituiset jonot.
Kaupunkiviljelyn vaikutukset ulottuvat laajalle. Slummiutuminen ja kaupunkien köyhyys alkavat olla entistä suurempia ongelmia monissa maailman suurkaupungeissa, ja kaupungeissa rahan puute johtaa myös ruuan puutteeseen useammin kuin maaseudulla. Viljely voi taata säännöllisen ja monipuolisemman ruokavalion kaupunkien kaikista köyhimmille ihmisille. Lisäksi viljely on ympäristöystävällistä, sillä ruoan kuljetusmatkat ja pakkausjäte muuttuvat olemattomiksi, kun ruoka kasvaa takapihalla. Kotiviljely lisää myös ihmisten halua kompostoida jätteensä, ja kaupunkiviljelyssä tarvittavan kasteluveden määrä on vain viidennes maasedun vastaavasta.
Kaupunkiviljely ei ole uusi ilmiö. Jo Lähi-Idän ensimmäisten kaupunkien asukkaat kasvattivat puutarhoissaan vihanneksia. Tämä selittyy osin sillä, että kaupungit ovat perinteisesti syntyneet hyville, alaville viljelyalueille, jotka soveltuvat hyvin myös kaupunkirakentamiseen. Teollistuminen vaikeutti ja vähensi kaupunkimaatalouden harjoittamista, mutta huonot ajat ovat aina lisänneet ihmisten halua omavaraisuuteen ja esimerkiksi maailman sotien aikaan kaupunkiviljelmillä oli tärkeä osa kaupunkilaisten ruokaturvan ylläpidossa: Lontoon parvekkeilla kasvatettiin kaneja, lampaat laidunsivat Washington D.C.:n Capitol Hillillä ja Suomenkin siirtolapuutarhoissa kasvatettiin monien vihannesten lisäksi eläimiä.
Ja eikun sormet multaan!
– Ympäristökriisi etenee maalla ja kaupungissa
– Ruokaturva kaupungissa on heikoissa kantimissa
– Kotiviljelyllä saa tuoretta ja todella laadukasta ruokaa
– Harmaa kaupunkikuva kaipaa viherpesua
– Viljeleminen yhdistää ja vahvistaa