Dodo ry on kaupunkilainen ympäristöjärjestö, joka toimii Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Lahdessa. “Ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa” on Dodon motto. Lue lisää Dodon monipuolisesta toiminnasta Dodon sivuilta.

Dodon kaupunkiviljelijät aloittivat toimintansa kesällä 2009 perustamalla Keski – Pasilaan ns. sissipuutarhan, eli valtaamalla alueen maata ruokakasvien tuotantoon. Keväällä 2010 kaupunkiviljelijöiden toiminta laajentui ja saai uusia muotoja: laaritalkoot, joka on erityisesti taloyhtiöille suunnattu mahdollisuus hankkia pihalleen viljelylaari, sekä Kalasataman betonisäkkiviljelmä, joka on aivan uudenlainen kaupungin palstaviljelmä. Lisäksi uusia laariviljelmiä ja puutarhoita on perustettu Viikkiin, Ruskeasuolle,Vallilaan ja Tampereelle. Myös kaupunkimehiläiset ja erilaisten viljely- ja ruoka-aiheisten työpajojen järjestäminen ovat osa kaupunkiviljelijöiden toimintaa.

Me Dodon kaupunkiviljelijät toivomme, että viljelymahdollisuudet kaikille tekisivät kaupungeista viihtyisämpiä, asukasystävällisempiä, hiilivapaampia ja vähemmän öljyriippuvaisia. Toivoisimme, että jokaisella, kaupunkilaisellakin, voisi olla kokemus siitä, miten ja missä ruoka kasvaa. Etsimme uudenlaisia tapoja tuottaa ruokaa kaupungissa: kattopuutarhoissa, syötävissä puistoissa, joutomailla ja asvalttikentillä. Kaupunkiviljely on meille tapa ottaa suoraan kantaa ympäristön tilaan, konkreettisella toiminnalla.

Kiinnostuitko toiminnastamme? Jos haluat mukaan aktiiviporukkaan, lisää tietoa löydät täältä!

Dodon kaupunkiviljelijöiden tiedotuslistalle voi liittyä lähettämällä siitä toivetta osoitteeseen: kaupunkiviljelijat@dodo.org. Listalla keskustellaan ja tiedotetaan Dodon kaupunkiviljelyprojekteihin ja yleisemmin kaupunkiviljelyyn liittyvistä asioista.

Siemenpommit ovat yksi tapa, jolla sissiviljelijät valtaavat alaa kaupungeissa. Green Guerillat käyttivät 1970-luvulla reseptiä, jossa joulukuusen koriste tai ilmapallo täytettiin siemenillä, turpeella ja hitaasti liukenevalla lannoitteella. Tämä resepti on parasta heittää mappi Ö:hön, nykyään siemenpommit pyöräytetään paljon luonnonmukaisemmista aineksista Masanobu Fukuokan oppien mukaan. Siemenpommeja voi myös askarrella kananmunan kuorista, munakennoista tai ohuista savikuorista.

Siemenpallerot

Siemenpallerot ovat parin sentin kokoisia savipalloja, jotka sisältävät kaikki kasvin elämän edellytykset: siemeniä, kompostia, hiekkaa, vettä lukuunottamatta. Siemenpallerot aktivoituvat levittämisen jälkeen sateen myötä, tai kun ne ovat imeneet itseensä tarpeeksi vettä ympäristöstä. Siemenpalloja on helppo kylvää, sillä niitä voi levittää paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi. Siemenpallerot toimivat monessa mittakaavassa, niitä voi kasvattaa niin kukkaruukussa kuin levittämällä kedon suurelle nurmialueelle. Käytä mielellään kotoperäisiä kasveja siemensekoituksessa, sillä vierasperäiset kasvit voivat sekoittaa ekosysteemin ja viedä tilaa kotoperäisiltä. Kokeile uusia lajeja ensin valvotussa paikassa. Savipulverin voi ostaa valmiina, tai pulverisoida ja siivilöidä saven itse, mutta se on paljon työläämpää.

Sekoitussuhteet tilavuuden mukaan (tee aluksi pieniä määriä, jotta opit sekoittamaan aineet kunnolla):

1 osa: Siemensekoitus, halutuista siemenistä
3 osaa: Kuivaa kompostia, kasviperäistä
5 osaa: Kuivaa ruskeaa tai punaista savipulveria
1-2 osaa: Vettä

• Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada siemenet laakeaan astiaan, levitä siemenet tasaisesti, lisää komposti, sekoita, levitä osa savipulverista pinnalle, sekoita, lisää savipulveria, nostele kompostia ja savijauhetta jotta ne sekoittuvat tasaisesti.
• Lisää vesi vähitellen, kunnes saviseos on helposti työstettävää, (jos olet lisännyt liikaa vettä anna seoksen kuivahtaa hieman).
• Nipistele pieniä nokareita saviseosta ja pyöritä niistä kämmenissäsi läpimitaltaan noin sentin pari kokoisia palleroita.
• Huomaat kuinka savi muuttaa koostumusta kämmenissäsi lämmön ja liikkeen johdosta.
• Levitä siemenpallerot muovipressulle kuivumaan vähintään vuorokaudeksi huoneenlämmössä.
• Kuivat siemenpallerot säilyvät viikkoja viileässä, ilmastoidussa tilassa. Älä säilö muovipussissa.
• Levitä noin 10 siemenpalleroa neliömetrille, niitä ei tarvitse kastella, vaan ne jäävät odottamaan otollista aikaa kasvulle.

Lähde: http://web.archive.org/web/20040606120719/www.seedballs.com/3seedpa.html

Ohje kuvitettuna: http://www.wildflower.org/howto/show.php?id=17&frontpage=true

Guerilla Gardening siemenpommiopas: http://www.guerrillagardening.org/ggseedbombs.html

Kaupungissa asuu monia, joilla ei ole kotonaan mahdollisuutta viljellä hyötykasveja. Kaikki ikkunat viettävät pohjoiseen, asunnossa ei ole parveketta, eikä tietoakaan omasta pihasta, ja taloyhtiönkin piha on varjoisa. Keskikaupungit ovat myös pitkälti kiven peitossa, eikä kasveille ole varattu tilaa kuin puistoista.

Jotkut puistot, ja useat tyhjät tontit, odottelevat hoitamattomina kunnostusta tai rakennusprojektia. Kaupungeissa on myös muuta julkista tilaa, joka vois paremmin palvella ihmisiä viheralueena kuin olemalla tyhjillään. Pienestäkin puutarhasta on hyötyä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen, ja silloin paikkana voivat olla kaupungin unohdetut sopukat.

Sissiviljelijä eli guerilla gardeningin harjoittaja kyseenalaistaa ajattelutapaa siitä, kuka saa hoitaa kaupunkiympäristöä ja kenelle julkisesta tilasta huolehtiminen kuuluu. Sissiviljelyä on julkisilla paikoilla tai muiden mailla viljely. Luvallisuudesta ja luvattomuudesta on eriäviä mielipiteitä. Pääsääntöisesti sissiviljelmät ovat luvattomia, mutta jos haluaa kestävän viljelmän voi olla syytä pyytää lupaa maanomistajalta. Ennen kuin ryhtyy sissiviljelemään luvatta, on tiedostettava että siitä voi olla seurauksia. Valmistautuessaan kannattaa miettiä mitä vastata ihmisille jotka ihmettelevät mitä teet istuttaessasi kasveja liikenneympyrään.

Sissiviljelytempaukset voi karkeasti jakaa kahteen eri tyyppiin. Salamyhkäiset tempaukset, joissa tarkoituksena on, ettei kukaan huomaisi mitä on tekemässä, tehdään usein öisin, kun kaupunki on hiljentynyt. Sulautuvat tempaukset tehdään kirkkaalla päivänvalolla, suojaliiveillä ja asiallisilla työkaluilla tempauksen voi saada näyttämään kaupungin omalta kunnostustoiminnalta tai naapuruston talkoopäivältä. Mitä suurempi tempaus, sitä vaikeampi se on tehdä salamyhkäisesti, joten esimerkiksi puiden istutuksessa sulautuva tempaus on paras valinta. Jos taas istuttelee auringonkukan siemeniä pyöräreittinsä varrelle, voi helposti toimia salamyhkäisesti.

Sissiviljelijän on syytä valita sellaisia kasveja jotka selviävät vähällä huolenpidolla, ellei kasveja pääse tarkastamaan usein, ja ellei lähistöllä ole paikkaa josta ottaa kasteluvettä. Jos haluaa viljellä syötäviä kasveja, kannattaa olla varuillaan maaperän kanssa. Pienhiukkaspölyn saa pois huuhtelemalla salaatinlehdet. Jos haluaa kasvattaa varman päällä voi käyttää korotettuja petejä tai erilaisia astioita ja hankkia mullan muualta.

Sissiviljelyn uusi aalto on kasvattanut suosiotaan 2000-luvulla suurkaupungeissa, osana muita kaupunkitilan autonomista käyttöä suosivia liikkeitä. Sissiviljelyä voisi myös kutsua vihergraffitiksi. Usein sissiviljelijät toimivat ryhmissä, jotka järjestäytyvät internetin kautta, mutta aivan yhtä hyvin voi toimia yksin. On myös monia jotka eivät lainkaan seuraa internetiä, ja ovat aina kasvattaneet petunioita jalkakäytävällä talonsa ulkopuolella täysin tietämättömänä termistä guerilla gardening.

Tämän sivuston ”Miten viljellä” osiossa on paljon vinkkejä, jotka sopivat myös sissiviljelyyn.

Kirjoja:

David Tracey, Guerilla Gardening – A Manualfesto, New Society Publishers, 2007

Richard Reynolds, On Guerilla Gardening, Bloomsbury, 2008

Internetissä:

Guerilla Gardening – blogi ja infosivu, linkkejä monien guerilla gardening ryhmän sivuille (englanniksi): http://www.guerillagardening.org/

Julia Jahnken maisterintyö Guerilla gardeningista (saksaksi): http://www.gruenewelle.org/Julia_Jahnke_Msc_Guerrilla_Gardening.pdf

Empiretyylisten puutalokaupunkien asemakaavaan mahtui joka pihapiiriin keittiöpuutarha, jälleenrakennusajan rintamamiestaloalueilla oli myös pihat joilla pystyi kasvattamaan hyötykasveja, mutta kivikaupungeissa ja kerrostaloalueilla ainoat vihreät alueet olivat puistot ja metsiköt. Alueiden toiminnot eriytettiin, ja viljelypalstatkin keskitettiin.

Nopea kaupungistuminen, yhdistettynä modernismin tehokkuusajatteluun, johti siihen että betoni ja asfaltti valtasivat alaa kaupungeissa 1900-luvun puolenvälin jälkeen. Kaupungit laajenivat lähiöiden myötä ja ne rakennettiin nopeasti betonielementeistä. Toiminnot hajautettiin ja asunnot olivat eri paikassa kun työpaikat. Välimatkat kurottiin tieverkostolla joka mitoitettiin kasvavalle autoistumiselle.

Maata jota kaupunkilaiset voisivat itse tonkia, suuremmassa mittakaavassa, löytyy enää siirtolapuutarhoista ja palstoilta. Mutta se ei estä ettei viljelyä voisi harrastaa muuallakin, sillä kaupunkiympäristön harmauteen voi vastata monella eri skaalalla.

Oman ikkunanäkymän saa vihreäksi yrttiviljelmällä, joka samalla tuo uusia makuja keittiöön. Vehreä parveke piristää koko katua, ja luo asukkaalle oman keitaan. Lasitetun parvekkeen kasvukausi on pidempi kuin avomaan. Parvekkeen tai kuistin jatkeena voi olla oma piha. Kerrostaloalueilla omat pihat tosin ovat harvassa, jolloin viljelyintonsa voi tyydyttää talon yhteispihalla. Laariviljelyllä saa asvaltoidunkin takapihan vihertämään ja näkymät paranevat koko korttelilla. Palstaviljely on tehokkain tapa tuottaa ruokaa kaupungissa, palstan tai siirtolapuutarhapalstan voi vuokrata paikallisyhdistyksen kautta. Jos palstan haluaa heti sen voi perustaa omin luvin, kuten sissipuutarhurit eli guerilla gardenerit ovat tehneet monissa suurkaupungeissa.

Kotonaan, ikkunalla tai parvekkeella voi viljellä melkein mitä vaan. Parhaiten pärjäävät erilaiset ruukkuviljelmät, kuten yrtit ja salaatit. Kokeiluja voi tehdä perunatorneilla ja vihanneksilla. Lasitetulla parvekkeella vallitsee lämpimämpi ilmasto kuin avonaisella parvekkeella, ja siellä voi kasvattaa jopa paprikoita ja meloneja.

Taloyhtiön pihalla saa viljellä hallituksen luvalla, kerrostalolla voi olla myös jokin muu omistusmuoto, ota selvää! Kerrostalon pihalla voi myös harrastaa sissiviljelyä, jonka määritelmä on: luvaton viljely jonkun muun omistamalla maalla (Richard Reynolds: On Guerilla Gardening – A Handbook for Gardening Without Boundaries, Bloomsbury, London, 2008). Ulko-olohuoneen voi luoda pikkuhiljaa, viemällä huonekasvinsa pihalle kesäksi ja kasvattamalla niiden lomassa myös yrttejä ja salaattia. Naapureiden kanssa voi sopia siitä että kaikki tuovat kasvinsa pihalle, se voi olla kätevää jos matkustaa kesällä paljon. Kasvit pärjäävät pitkälti itsekseen, mutta kuivina kesinä niitä on välillä kasteltava, ja citykanien uhatessa kasveille on järjestettävä suojaus.

Jos takapiha on erittäin varjoinen, tai ei halua vuokralaisena joutua erimielisyyksiin vuokranantajan kanssa voi suunnata sissiviljelytoimintansa kaupungille. Maailmalla guerilla gardening nähdään katutaiteena, jota tehdään kasvein. On helpompi kasvattaa vaivihkaa kukkia kuin ruokakasveja, mutta jotkut ruokakasvit ovat mahdollisia. Suurimman huomioarvon kaupungin vihertämisellä saa aikaan kaikista harmaimmissa paikoissa, joissa on paljon ohikulkijoita, mutta silloin myös kasvimaan riski tulla tuhotuksi on suurempi kuin rauhallisemmassa paikassa.

Jos kaupunkiviljelyllä haluaa elävöittää maisemaa, se on tehtävä näkyvästi: parvekkeilla, pihoilla ja joutomailla. Kukkivilla kasveilla varustetut siemenpommit kattavat laajoja alueita ripeästi. Asfaltti kukkimaan!