Kaupunkiviljely.fi

Oikea ruoka kasvatetaan kestävin luomumenetelmin, lähellä, rakkaudella. Kaupunkiviljely on osa ruuantuotannon muutoksen trendiä, hajautettuun ja vähemmän öljyriippuvaiseen suuntaan. Tulevaisuuden kaupungit vihertävät kattopuutarhoineen, hedelmäpuubulevardeineen ja marjapensaspuistoineen. Vuonna 2030 joka talon pihalla on yhteisöllinen laariviljelmä. Kaupunkiviljelijä kasvattaa mangoldia parvekkeella, perunoita sisäpihalla ja lapsia, jotka tietävät, mistä ruoka oikeasti tulee. Tule mukaan tekemään kaupungeista keitaita!

  • Etusivu
  • VILJELY KAUPUNGISSA
    • MIKSI
      • Mikä kaupunkiviljely?
      • Kaupunkiviljelyä maailmalla
      • Ympäristökriisi etenee!
      • Kaupungit vihreiksi!
      • Hyvää ruokaa
    • MISSÄ
      • Puistossa ja joutomaalla
      • Viljelypalstalla
      • Pihalla
      • Kumppanuuspellolla
      • Parvekkeella ja ikkunalaudalla
      • Syötävää puistoista ja kaupunkimetsistä
      • Kaupungin saasteet
    • MITEN
      • Aloittelijan ABC
      • Maata hoitava viljely
      • Maanmuokkaus
      • Kylvö ja taimikasvatus
      • Kastelu
      • Kasviravinteet
      • Kompostointi
      • Rikkakasvit, tuholaiset ja taudit
      • Sadonkorjuu
      • Mehiläiset apuun!
      • Mistä materiaaleja?
    • MITÄ
      • Vihannekset
      • Hedelmäpuut ja marjapensaat
      • Yrtit ja syötävät kukat
      • Idut ja versot
    • MISTÄ NEUVOJA?
  • Kaupunkiviljelmät
    • Viljelmiä kartalla (Helsinki)
    • Viljelmiä Suomessa
    • Dodon viljelijät
  • Dodo’s Urban Farmers

Kanoja ja kattopuutarhoja – kaupunkiviljelyn trendejä Yhdysvalloissa

21.9.2011 Kirmo Kommentoi

Kävin elokuussa New Yorkissa tutustumassa paikallisiin lähiruoka – ja kaupunkiviljelyprojekteihin. Osallistuin myös American Community Gardening Associationin vuotuiseen konferenssiin, jonka teemana tänä vuonna oli Community Gardening Works! Paikalle oli tullut sadoittain yhteisöpuutarha – aktiiveja kaikkialta Yhdysvalloista, ja joitakin myös muualta maailmasta. Itse esitelmöin aiheesta How to Create Blooming Gardening Communities with Better Communication, ja kerroin yleisemmin sosiaalisen median mahdollisuuksista ja ilmaisista internet – resursseista, joita mielestämme olemme varsin ansiokkaasti käyttäneet Dodon projekteissa.

Miksi USA:ssa ollaan niin innoissaan lähiruuasta?

Työpajani yhteydessä huomasi kyllä heti sen isoimman eron, mikä erottaa suomalaisen kaupunkiviljelyn ja Yhdysvaltain projektit: USA:ssa, myös New Yorkissa, monet viljelevät todelliseen tarpeeseen, eivät yksinomaan yhteisöllisyyden ilojen tai herkullisemman ruuan toivossa. Jopa muodikkaassa Brooklynissa on köyhemmillä alueilla todella vähän meille suomalaisille tuttuja lähikauppoja, ja ruokaostokset voi hoitaa lähinnä pienissä deleissä, joiden valikoima ei ole kovin monipuolinen. Farmer’s marketit, vihanneksia kärryistä myyvät Green Cart – yrittäjät, Park Slope Food Co – Op 10 000 jäsenellään ja kaikki paikalliset CSA:t todellakin tulevat tarpeeseen, sillä tuoreita, laadukkaita vihanneksia ei ole helppo löytää.

Amerikkalaisessa lähiruokakeskustelussa korostuu pienyrittäjyys, ruuan laatu ja puhtaus, hyvä maku ja erityisesti kasvisvoittoisen ruokavalion terveellisyys. Näkökulma lähiruokaan on hiukan erilainen kuin Suomessa: ruuan hiilijalanjälki tuntuu amerikkalaisille olevan liki tuntematon käsite. USA:ssa lähiruoka on vastalause teolliselle maataloudelle ja epäterveelliselle pikaruualle.

Konferenssityöpajani osallistujat kertoivat, että heidän yhteisöpuutarhojensa jäsenet ovat usein vähävaraisia, eikä heillä välttämättä ole mahdollisuutta käyttää internetiä, tai aina edes puhelinta. Toimivia kommunikaatiosysteemejä tällaisessa tilanteessa ovatkin siis Facebookin ja sähköpostin sijaan vaikkapa puutarhaan sijoitetut postilaatikot! Itseäni hiukan huvitti esitellä Kalasataman hipsteriviljelijöiden Facebook – ryhmää, joka kieltämättä kuitenkin toimii mainiosti ja tarkoitustaan vastaten.

New Yorkin yhteisöpuutarhatoiminnan aloitti Green Guerillas – järjestö jo 60 – luvulla. Nykyään puutarhoja on yhteensä kuutisensataa, kaikilla New Yorkin alueilla, kaupungin puisto – osaston Green Thumb – ohjelman hallinnoimina. Yhteisöpuutarhatoimintaa pyörittävät kymmenet eri järjestöt, joilla usein on myös esimerkiksi nuorten työllistymiseen tai kompostointiin liittyviä ohjelmia. East Villagen 30 vuotta vanhat puutarhat ovat nykyään rauhallisia keitaita, pakopaikkoja kaupungin kuumuudesta ja melusta.

Newyorkilaiset yhteisöpuutarhat ovat varsin erilaisia kuin suomalaiset palstaviljelmät, aina ruuan tuottaminen ei välttämättä ole pääasia, vaan puutarha saattaa myös toimia yhteisöllisenä kohtauspaikkana, jossa kasvaa koristepuita ja – pensaita, grillaillaan ja järjestetään korttelijuhlia. Toisaalta vähävaraisemmilla aluella puutarhat saattavat olla hyvinkin merkittäviä ravinnon lähteitä. Kanojen pitäminen on myös yleistä New Yorkin yhteisöpuutarhoissa ja takapihoilla.

Tällaiset kuusi trendiä tunnustelin kaupunkiviljelypiireissä USA:ssa:

1. Koulupuutarhat

Alice Waters Edible Schoolyard – projektillaan on ollut yksi tärkeimmistä trendin aloittajista Yhdysvalloissa. Kouluruoka ei tunnetusti ole Amerikan kouluissa aina terveellisintä mahdollista, ja koulupuutarhaprojektit pyrkivät tuomaan oppilaiden lautasille myös tuoreita luomuvihanneksia, samalla kun lapsilla on mahdollisuus oppia puutarhanhoidosta.

2. Nuorisoprojektit

New Yorkista löytyy monia puutarhaprojekteja, jotka tarjoavat nuorille kesäksi harjoittelupaikkoja ja mahdollisuuden opetella kaupunkiviljelyä ammattimaisesti. Näitä ovat vaikkapa East New York Farms! ja Added Value Red Hookissa Brooklynissä. Itse tutustuin BK Farmyardsin pyörittämään High School for Public Service Youth Farmiin, jossa geelikynsin ja tiukoin topein varustautuneet teinit esittelivät puutarhaa suurella ylpeydellä. Puutarhan vihannekset ovat myyntitavaraa, mutta nuoret mainitsivat, että omakin ruokavalio on muuttunut kesätyön myötä.

3. Kaupunkiviljely  bisneksenä

USA:n lähiruokabuumin myötä kaupunkiviljelyn mahdollisuudet liiketoimintana ovat valjenneet monille yrittäjille. Puutarhat eivät olekaan vain yhteisöllistä hauskaa, vaan niissä tuotetaan vihanneksia myös myyntiin vaikkapa viikottaiselle Farmer’s marketille. On myös olemassa yrittäjiä, joiden fokus on selkeästi bisneksessä, kuten vaikka suurta huomiota niittäneet puolen hehtaarin kattopuutarhat Eagle Street Rooftop Farm ja Brooklyn Grange Rooftop Farm, jotka tuottavat raaka – aineita New Yorkin hienostoravintoloille.

4. Kaupunkiviljellen terveellistä lähiruokaa!

Sanat diabetes ja lihavuus eivät Suomessa yleensä yhdisty suoraan kaupunkiviljelyyn, mutta USA:ssa ne kuulee usein tässä yhteydessä. Vähävaraisemmissa kaupunginosissa terveellistä ruokaa on itse asiassa vaikea saada, ja elintasosairaudet ovat yleisiä. Kaupunkiviljely on täysin realistinen tapa saada ihmiset syömään enemmän vihanneksia ja hedelmiä.

5. Vesiviljely

Vesiviljely ei Suomessa ole tuntematon tai uusi asia: talviset salaatit, yrttiruukut ja tomaatit kasvavat ravinneliuoksissa kasvihuoneissa. USA:ssa vesiviljelyn mahdollisuudet on oivallettu vasta nyt, ja siitä povataan uutta trendiä ruuantuotantoon: vesiviljely onnistuu pienemmillä aloilla kuin perinteinen, ja kaupungeista on mahdollista löytää vesiviljelyyn monenlaista tilaa. New Yorkin kaupunkiviljelypiireissä kohistaan Gotham Greens – yrityksestä, jonka kasvihuoneet tuottavat vihanneksia vanhan varastorakennuksen katolla rakennetuissa kasvihuoneissa. DIY – asennetta vesiviljelyyn puolestaan tuo myös newyorkilainen Windowfarms – projekti, jossa on kyse kierrätysmateriaaleista itse rakennettusta ikkunapuutarhamoduulista. Löytyypä New Yorkin Greenwich Villagesta myös ravintola, Bell Book and Candle, jonka salaattivihannekset kasvavat katolla vesiviljelytorneissa.

6. Urbaanit kanat

New Yorkissa kanojen, vaan ei kukkojen, pitäminen kaupunkialueilla on sallittua. Kukaan ei tiedä, paljonko kanoja on, mutta niiden pitäminen varsinkin Brooklynin takapihoilla ja yhteisöpuutarhoissa on yleistä.  Kanaruokaa voi ostaa lemmikkitarvikeliikkeesta koiranruokapussia muistuttavassa pussissa, ja netistä löytyy lukuisia Urban Chicken – foorumeita kaupunkilaisen kanankasvattajan avuksi. Kaupunkikanojen munia voi myös ostaa, esimerkiksi brooklyniläinen Imani Community Garden pyörittää muna – CSA:ta, jolla on nelisenkymmentä jäsentä.

Lopputoteamana voin sanoa, että on selvää, miksi lähiruoka on niin iso buumi USA:ssa: paikallinen ruoantuotannon ja jakelun järjestelmä on varsin erilainen kuin Suomessa. Meillä kuitenkin lähialepassakin myydään luomuporkkanoita ja kauramaitoa, jotka kenties eivät ole sadan kilometrin säteellä tuotettuja mutta kuitenkin ihan terveellistä ja syötävää ruokaa. Tämä ei New Yorkissakaan ole itsestäänselvyys, vaan luomuporkkanoiden hankkiminen saattaa olla melkoista luovuutta vaativa operaatio. Toki isossa kaupungissa on myös paljon ihmisiä, ja paljon erityisryhmiä, joita tavoittaa: vaikkapa vegaanisesta raw food fine – dining ruuasta kiinnostuneita tai punajuurijäätelöstä pitäviä.

Teksti ja kuvat: Salla Kuuluvainen

Kategoriassa: Kaupunkiviljelyä maailmalla Avainsanoilla: Brooklyn, CSA, kattopuutarhat, Kaupunkiviljely, koulukasvimaa, lähiruoka, New York, nuoriso, ruoantuotanto, urbaanit kanat, vesiviljely

Tukholman kaupunkiviljelijät valloittavat kaupungin hedelmäpuin

6.8.2011 Kirmo Kommentoi

Käväisin Tukholmassa viime viikolla, ja tavoitteenani oli nähdä myös paikallisia kaupunkiviljelijöitä. Netistä googlettamalla löytyikin Tillväxt – niminen porukka, joka on erikoistunut hedelmäpuiden ja – pensaiden istutteluun kaupunkiin. Tukholman kaupunki suhtautuu Tillväxtiin kerrassaan suopeasti, ja osa heidän projekteistaan on myös tehty yhteistyössä kaupungin kanssa. Toisaalta jos siltä tuntuu, saattaa Tillväxtin jengi istuttaa puitaan ilman lupaakin, mutta mitään erityisempää ideologiaa sissiviljelyn suhteen heillä ei ole.

Keväisin ja syksyisin Tillväxt järjestää työpajoja, joissa sekä istutetaan puita että kerrotaan niiden hoidosta. Tillväxtin tavoitteena onkin lisätä hedelmäpuiden ja muiden monivuotisten syötävien kasvien määrää Tukholmassa: hedelmäpuut ovat tavanomaiseen kaupunkiviljelyyn verrattuna helppohoitoisia, sillä ne vaativat esimerkiksi kastelua lähinnä ensimmäisenä vuonnaan. Tillväxt on järjestänyt metsäpuutarhatyöpajoja myös Tukholman taideyliopistolle ja kansainväliselle ekologiselle tiedekonferenssille.

Dante Tillväxtista esitteli minulle yhtä Tillväxtin projektia Rågsvedin lähiössä. Sinne Tillväxtin aktiivit ovat rakentaneet komean metsäpuutarhan alun. Dante oli projektista kovin vaatimaton, ja pahoitteli, että metsäpuutarhan kasvaminen täyteen mittaansa kestää joitain vuosia. Minä olin kuitenkin varsin vaikuttunut! Metsäpuutarha sijaitsi keinotekoisen lammen vierellä paikallisessa puistossa, ja oli todella kauniisti suunniteltu.

Puutarhan puut olivat vielä melko pieniä, vaikka osa niistä olikin istutettu jo pari vuotta sitten. Permakulttuurin periaatteita noudattaen puutarhassa kasvoi kuitenkin lukuisa joukko muitakin moni – ja yksivuotisia kasveja, ruusukvittenistä parsaan, tattarista salviaan ja hasselpähkinöistä luumupuihin. Maanpeitekasvina oli käytetty vaikuttavan laajalle levinnyttä Lady Godiva – kurpitsaa, jonka siemenet ovat kuorettomia ja sopivat hyvin salaatteihin.

Kastellessamme kurpitsapenkkiä läheisestä lammesta kyselin myös, että onko Tillväxtillä meidän dodolaisten tavoin tapana järjestää esimerkiksi sadonkorjuujuhlia. Danten mukaan sellaista perinnettä ei ole ollut, mutta tänä vuonna olisi ajatus tehdä jokin yhteinen ruuanlaittosessio pian kypsyvien omenoiden tiimoilta.

Jos tutustuminen Tukholman puistojen syötäviin puihin kiinnostaa, niin ne löytyvät Tillväxtin satokartasta.

Lyhyt kaupunkiviljelysanasto ruotsiksi:

Kaupunkiviljely – stadsodling

Sissiviljely – tjuvodling/plantering




 

 

 

 

Kategoriassa: Kaupunkiviljelyä maailmalla Avainsanoilla: Hedelmäpuut, Kaupunkiviljely, metsäpuutarha, permakulttuuri, Tukholma

Tallinnan vihreät keitaat

4.8.2011 Päivi Kommentoi

Joukko dodolaisia ja muita innokkaita tutustui Tallinnan kaupunkiviljelyprojekteihin heinäkuun lopulla. Helteisessä Tallinnassa liikuttiin kätevästi pyörillä.

Katlaeedin keväällä 2011 perustettu kaupunkiviljelypuutarha sijaitsee aivan sataman lähellä teollisuudelta käyttämättä jääneiden varastorakennusten keskellä, kuin omassa linnakkeessaan. Paikallinen liikemies on vuokrannut tontin projektille 15 vuodeksi nimelliseen hintaan. Verrattaen pitkä vuokra-aika on iloinen poikkeus väliaikaisviljelmien joukossa ja Katlaeedissa kannattaakin vierailla useampaan otteeseen tulevina vuosina – paikka tulee muuttumaan ja elämään jatkossakin. Jättimäisen siivousurakan jälkeen on ehditty jo istuttamaankin – ensimmäisen viljelykesänä laareissa vihertää useita eri kasveja.

Seuraava kohde oli Telliskivi, paikallinen Kaapelitehdas –  kulttuurikeskus vanhalla teollisuusalueella. Nautimme lounaan F Hoone-ravintolassa, jota voi lämpimästi suositella kekseliään sisustuksen ja hyvän ruoan ja palvelun ansioista. F Hoonenkin pihalla kasvaa vihanneksia: betonilaareissa viihtyivät ainakin tomaatit, punajuuret, krassi, salaatti, kesäkurpitsat ja yrtit.

Polymer-kulttuuritehtaan kattoviljelmällä ihailimme melkein kypsiä paprikoita ja kaikkea muuta vihreää ja vehreää – lajit ja kasvit jäivät tarkemmin katsastamatta, sillä tämä paikka on kaikessa kirjavuudessaan niin hieno! Ränsistynyttä teollisuusrakennusta vasten vihreä keidas korostuu entistä enemmän. Projektia on jatkettu seuraavallekin kattotasanteelle, mutta kuten sinne kiivetessämme huomasimme – reitti ei ole helppo – varsinkaan, jos kantamuksena on multaa ja autonrenkaita.

Kuuman päivän ja pyöräilyn tainnuttamana Soodevahen jätettiin seuraavalle päivälle. Vierailimme kuitenkin vielä Uusmaailman naapuriviljelmää ihailemassa kompaktia ja monipuolista kasvimaata, jossa kasvaa yrttejä, vihanneksia ja kukkia. Naapurit pitävät pienestä puutarhastaan huolta hyvässä sovussa ja projektin aloittajia on kiitelty vuolaasti vihreästä ilopilkusta. Ehkä ensi vuonna viljelyalaa laajennetaan pilotin onnistuttua odotusten mukaisesti. Viereisen päiväkodin lapset ovat askarrelleet kasveille hienot nimikyltitkin.

Soodevahe on hyvin laaja siirtolapuutarha-alue Tallinnan lentokentän vieressä noin tunnin pyöräilymatkan päässä keskustan reunamilta . Tallinnan viranomaiset ovat määritelleet sotien jälkeen perustetun viljelyalueen laittomaksi. Alueella kuitenkin viljelee satoja ihmisiä, jotka eivät halua luopua palstoistaan. Tavattoman laajasta alueesta olikin vaikeaa saada yleiskäsitystä: kuka viljelee, missä ja mitä. Tapasimme enimmäkseen vanhuksia ja palstoja reunusti erilaiset mökit ja hökkelit, venäläiseen datsha-tyyliin. Paikalliset viljelyaktiivit kertoivat viranomaisten usein viittaavan ja vetoavan Soodevaheen varoittavana kaupunkiviljely-esimerkkinä, mutta kuten kierroksemme osoittaa – kaupunkiviljelystä on Tallinnassa nykyään varsin positiviisia esimerkkejä.

Katlaeed:
www.facebook.com/Katlaaed

Kulttuuritehtaan kattopuutarha:
www.facebook.com/pages/Club-of-Applied-Ecology-aka-RÖNK/126248537429842?sk=info
Soodevahe: http://www.lift11.ee/installation/soodevahe





Kategoriassa: Kaupunkiviljely, Kaupunkiviljelyä maailmalla

Urbaani löytöretki Tallinnaan 21. – 22.7 – tule mukaan!

6.7.2011 Kirmo Kommentoi

Lähde tutustumaan Tallinnaan Dodon kaupunkiviljelijöiden kanssa 21. -22.7!


Tutustumme erityisesti Tallinnan kaupunkiviljelymeininkeihin:
Katlaaedin uuteen kaupunkiviljelyprojektiin, Kulttuuritehdas
Polymeerin kattoviljelmiin ja Uusmaailman yhteisöpuutarhaan. Käymme
moikkaamassa Linnalabor – ajatushautomon kollegoita,  tutustumme
Telliskiven kulttuurikompleksiin,  taideprojektiin Soodevahessa ja
yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan, mikäli vain ehdimme!

Lisäksi tietenkin mahdollisuus ostaa mustikoita torilta, käydä
kierrätyskeskuksessa shoppailemassa ihanaa venäläistä posliinia tai
harrastaa muunlaista turismia.

Yövymme Seltsimajan ullakolla Uusmaailmassa.

Lähtö klo 8 laivalla aamulla to 21. päivä  ja paluu klo 17 laivalla pe
22.päivä. Omat pyörät mukaan! On myös mahdollista käyttää muita
yhteyksiä, mutta ne tulevat kalliimmiksi. Pyörän voi myös vuokrata
Tallinnasta ja yösijansa etsiä itse niin halutessaan.

Retken hinta yhteensä 70 euroa. Tähän sisältyy matkat, majoitus ja
pyörän kuljetus laivalla.

Fiilistelyä Tallinnan kaupunkiviljelmistä aikaisin tänä keväänä:
http://sallakuuluvainen.wordpress.com/2011/04/25/kaupunkiviljelya-tallinnassa/
Katlaaedin projekti:www.facebook.com/Katlaaed
Kulttuuritehtaan kattopuutarha:
www.facebook.com/pages/Club-of-Applied-Ecology-aka-RÖNK/126248537429842?sk=info
Soodevahe: http://www.lift11.ee/installation/soodevahe

10 ensimmäistä mahtuu mukaan majoitukseen. Ilmoittaudu minulle:
salla.kuuluvainen(at)dodo.org mahdollisimman pian!

Terveisin reissua järjestäneet Salla, Päivi ja Joel

Kategoriassa: Dodon projektit, Kaupunkiviljelyä maailmalla Avainsanoilla: Dodon kaupunkiviljelijät, Kaupunkiviljely, matka, Tallinna, urbaani löytöretki

Kaupunkiviljelykesäni meni matkustellessa

4.10.2010 Maria Kommentoi

– eli 10 viikkoa Eurooppaa ja erikokoisia kaupunkiviljelykokeiluja

Juhannusaatonaattona korjasin retiisit ja hyvästelin palstanpalasen jota olin alkukesän hoitanut. Syksyllä saisin huomata mistä etanat pitävät, ainakin punajuuret olivat olleet isoja. Olin ostanut interrail lipun, ja suuntana oli Würzburgissa järjestettävä kansainvälinen arkkitehtuuriopiskelijoiden työpaja.

Matkalla Wützburgiin tapasin opiskelukavereita Oulusta, joiden kanssa [singlepic id=68 w=213 h=284 float=right]kierrettiin Alankomaita 10 päivää, sen jälkeen jatkoin matkaa itsekseni ja tapasin Loesje-kavereita, Hollannissa, Belgiassa ja sitten koko joukon Saksassa, jossa järjestettiin Loesjen vuotuinen kesäleiri. Würzburgin jälkeen oli tarkoitus osallistua toiseen työpajaan Berliinissä, mutta hakemustani ei hyväksytty. Vuokrahuone oli kuitenkin järjestetty, ja tekemistä kyllä keksisi. Viikon jälkeen Berliinissä lähdin Ecotopiaan, josta palasin Berliiniin vielä kolmeksi viikoksi, ennen kuin opinnot pakottivat palaamaan Suomeen.

Alankomaissa pääteemana oli Arkkitehtuuri, kaupunkiviljelyyn pääsin tutustumaan vasta kesä-excun viimeisessä virallisessa kohdekaupungissa, Utrechtissa, jossa yövyin Loesje-kavereiden luona, he olivat koonneet kattoterassilleen koko joukon astioita. Suurimman vaikutuksen tekivät muuttolaatikoissa kasvavat mustikat. Monet kasvit olisivat vaatineet suurempaa kasvutilaa, mutta naapurit eivät halunneet että koko terassi täyttyisi ruokakasveista. Kaverit suunnittelivat myös vertikaaliviljelyä ja naapuruston joutomaiden muuttamista viljelypalstoiksi.

[singlepic id=76 w=213 h=284 float=left]Belgian Leuvenissä Oulussa samaan aikaan minun kanssani opiskellut Loesje oli kääntänyt poikakaverinsa kanssa puolet puutarhastaan kasvimaaksi. Yksi osa oli avomaata, toinen kasvihuoneella katettu ja autotallin edustalla oli vielä häkit kahdelle kanille ja parille kanalle. Kesäkurpitsat olivat sylikokoisia, sipuleita piti harventaa ja kasvihuone oli kalkittu, jotta se ei kuumenisi liikaa. Tämä oli parin ensimmäinen puutarhurikesä, ja hyvin näytti satoa tulevan.

Würzburgissa keskityin taas enemmän arkkitehtuuriin. Tehtävänä oli kehittää vanhalle panimoalueelle uutta kulttuurikäyttöä. Kaupungissa näkyi joka puolelle keskustan ympäröivät viinitarhat, ja heti suunnittelualueemme yläpuolella, rinteessä, oli siirtolapuutarhoja. Kun olimme ekskursiolla Stuttgartissa, törmäsin vanhalla linja-auto asemalla sattumalta pieneen värikkäin serpentiinein koristeltuun kasvimaahan. Poimin sieltä pari hernettä evääksi.

Pääasialliset kaupunkiviljelylöytöni tein Berliinissä, kävin tarkastamassa viimekesäisen salaisen puutarhan tilan, etsin yhden kasvimaan valokuvan perusteella ja jututin viljelijöitä parissa puutarhassa.

Maatilkulla jota viljelimme viime vuonna, kasvoi vain nokkosia ja muuta sekalaista, syksyllä siellä kasvaneet tomaatit oli kuulemma tuhottu, varmaan maanomistajan toiveesta. Olin nähnyt netissä kuvan pressuilla ympäröidystä kasvimaasta, ja eräänä päivänä lähdin etsimään sitä. Pyöräretkellä löysin myös: uuden yhteisöpuutarhan, Bethanein, vanhan sairaalan alueelta, turkkilaissedän puutarhan ja puumajan josta oli ollut juttua Helsingin Sanomissa, ja lopulta, Swarzer Kanalin takaa pienen kasvimaan, josta olin nähnyt kuvan. Se näytti kaipaavan kastelua.

Rosa Rose

Rosa Rose, roosa ruusu, sai viime vuonna siirtyä vanhasta puutarhastaan. [singlepic id=107 w=213 h=284 float=right]Perennoille löytyi säilö tarhan pihalta, ja tänä keväänä puutarhurit tekivät sopimuksen kaupunginosatoimiston kanssa, että he saisivat tehdä erään vuokratalon pihalle yhteisöpuutarhan. Kävin puutarhassa kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla olin unohtanut ottaa mukaan kamerani, joten menin toistamiseen puutarhureiden keskiviikkotapaamiseen. Ensimmäisellä kerralla vanhempi mies esitteli minulle puutarhaa, ja kertoi että kasvu myöhästyi sillä heillä ei ollut alkukesästä kasteluvettä. Toisella kerralla suurempi ryhmä suunnitteli puutarhureiden osallistumista Suppe und Mucke (”rokkaa ja rokkia”) – korttelitapahtumaan. He pyysivät minua tulemaan sinne kysymyksineni, ja kävinkin, mutta hain vain tarroja. Ja törmäsin ständilla Malmölaiseen kaupunkiviljelijään, joka oli juuri muuttanut Berliiniin.

Prinzessinnengärten

[singlepic id=99 w=213 h=284 float=left]Moritzplatzilla, Prinssi- ja Prinsessakadun risteyksessä on Prinzessinnengärten, prinsessapuutarhat. Koko puutarha on mobiili, eli siirrettävissä. Robert, puutarhan perustaja kertoi, ettei Nomadisch Grün, ryhmä puutarhan takana, halua tapella kaupungin kanssa, vaan siirtävät puutarhan, ellei kaupunki halua jatkaa vuokrasopimusta. Prinsessapuutarhassa on otettu mallia Kuuban kaupunkipuutarhoista ja ideana on että kuka tahansa pystyy viljelemään. Puutarhassa on torstaisin avoin talkoopäivä, muina päivinä siellä voi auttaa, jos on käynyt aiemmin. Puutarhurit saavat ostaa kahvilatuotteita omakustannehintaan pienestä konttiravintolasta, jossa valmistetaan lounasta puutarhan antimista. Ravintolalla kerätään varoja puutarhalle, siellä myydään myös taimia. Suurin osa puutarhan kasveista kasvaa muovilaatikoista pinotuissa laareissa. Valkoisissa muovisäkeissä on monia eri perunalajikkeita, myös sellaisia jotka ovat EUssa luvattomia. Puutarhassa testataan myös manuaalista vertikaaliviljelmää, mehutölkeistä tehdyin seinämin. Ensimmäisen kerran kun kävin Prinsessapuutarhoissa, törmäsin Ecotopiassa, ekologisen elämäntavan kesäleirillä, tapaamaani Brasilialaiseen. Hän oli mukana työpajassa jossa kerroin kaupunkiviljelystä, ja kertoi silloin yhdestä puutarhasta Berliinissä, joka tavattuamme ilmeni juuri Prinsessapuutarhoiksi.

Aktiivilomallani Berliinissä tein myös seuraavaa: kannoin kolme jääkaappia ja pesukonetta, täytin pyörän kumin kunnes se räjähti, autoin paria kaveria muuttamaan ostosrattaiden avulla, piirsin elävää mallia, murtauduin ikkunasta sisään asuntoon jossa yövyin, makasin nurmella suljetulla lentokentällä, ompelin tilkkutäkkipiknikviltin, tanssin sillalla kunnes poliisi lopetti juhlat, vedin kaverille sähköjohdon parvisänkyyn ja pelasin erilaisia pelejä keskellä Kreuzbergiä.

Kartta kaikista puutarhoista ja muista mukavista paikoista.

[nggallery id=8]

Kategoriassa: Kaupunkiviljely, Kaupunkiviljelyä maailmalla Avainsanoilla: Berliini, Kaupunkikulttuuri, Kaupunkiviljely, laariviljely, Leuven, Utrecht

Kaupunkiviljelykeskus

Kaupunkiviljelijät Facebookissa

Kartalla


Katso Helsingin kaupunkiviljelmiä isommalla kartalla.

Hae kaupunkiviljely.fi:stä

Yhteistyössä:

Yhteistyössä

Hyötykasviyhdistys Uudenmaan Martat Lasten ja nuorten puutarhayhdistys ry Herttoniemen ruokaosuuskunta Stadin puutarhuri Metsäpirtin multa Maatiainen ry Satokartta

Kaupunkiviljely.fi -sivuston sinulle tarjoaa Dodo ry.