Kävin elokuussa New Yorkissa tutustumassa paikallisiin lähiruoka – ja kaupunkiviljelyprojekteihin. Osallistuin myös American Community Gardening Associationin vuotuiseen konferenssiin, jonka teemana tänä vuonna oli Community Gardening Works! Paikalle oli tullut sadoittain yhteisöpuutarha – aktiiveja kaikkialta Yhdysvalloista, ja joitakin myös muualta maailmasta. Itse esitelmöin aiheesta How to Create Blooming Gardening Communities with Better Communication, ja kerroin yleisemmin sosiaalisen median mahdollisuuksista ja ilmaisista internet – resursseista, joita mielestämme olemme varsin ansiokkaasti käyttäneet Dodon projekteissa.

Miksi USA:ssa ollaan niin innoissaan lähiruuasta?

Työpajani yhteydessä huomasi kyllä heti sen isoimman eron, mikä erottaa suomalaisen kaupunkiviljelyn ja Yhdysvaltain projektit: USA:ssa, myös New Yorkissa, monet viljelevät todelliseen tarpeeseen, eivät yksinomaan yhteisöllisyyden ilojen tai herkullisemman ruuan toivossa. Jopa muodikkaassa Brooklynissa on köyhemmillä alueilla todella vähän meille suomalaisille tuttuja lähikauppoja, ja ruokaostokset voi hoitaa lähinnä pienissä deleissä, joiden valikoima ei ole kovin monipuolinen. Farmer’s marketit, vihanneksia kärryistä myyvät Green Cart – yrittäjät, Park Slope Food Co – Op 10 000 jäsenellään ja kaikki paikalliset CSA:t todellakin tulevat tarpeeseen, sillä tuoreita, laadukkaita vihanneksia ei ole helppo löytää.

Amerikkalaisessa lähiruokakeskustelussa korostuu pienyrittäjyys, ruuan laatu ja puhtaus, hyvä maku ja erityisesti kasvisvoittoisen ruokavalion terveellisyys. Näkökulma lähiruokaan on hiukan erilainen kuin Suomessa: ruuan hiilijalanjälki tuntuu amerikkalaisille olevan liki tuntematon käsite. USA:ssa lähiruoka on vastalause teolliselle maataloudelle ja epäterveelliselle pikaruualle.

Konferenssityöpajani osallistujat kertoivat, että heidän yhteisöpuutarhojensa jäsenet ovat usein vähävaraisia, eikä heillä välttämättä ole mahdollisuutta käyttää internetiä, tai aina edes puhelinta. Toimivia kommunikaatiosysteemejä tällaisessa tilanteessa ovatkin siis Facebookin ja sähköpostin sijaan vaikkapa puutarhaan sijoitetut postilaatikot! Itseäni hiukan huvitti esitellä Kalasataman hipsteriviljelijöiden Facebook – ryhmää, joka kieltämättä kuitenkin toimii mainiosti ja tarkoitustaan vastaten.

New Yorkin yhteisöpuutarhatoiminnan aloitti Green Guerillas – järjestö jo 60 – luvulla. Nykyään puutarhoja on yhteensä kuutisensataa, kaikilla New Yorkin alueilla, kaupungin puisto – osaston Green Thumb – ohjelman hallinnoimina. Yhteisöpuutarhatoimintaa pyörittävät kymmenet eri järjestöt, joilla usein on myös esimerkiksi nuorten työllistymiseen tai kompostointiin liittyviä ohjelmia. East Villagen 30 vuotta vanhat puutarhat ovat nykyään rauhallisia keitaita, pakopaikkoja kaupungin kuumuudesta ja melusta.

Newyorkilaiset yhteisöpuutarhat ovat varsin erilaisia kuin suomalaiset palstaviljelmät, aina ruuan tuottaminen ei välttämättä ole pääasia, vaan puutarha saattaa myös toimia yhteisöllisenä kohtauspaikkana, jossa kasvaa koristepuita ja – pensaita, grillaillaan ja järjestetään korttelijuhlia. Toisaalta vähävaraisemmilla aluella puutarhat saattavat olla hyvinkin merkittäviä ravinnon lähteitä. Kanojen pitäminen on myös yleistä New Yorkin yhteisöpuutarhoissa ja takapihoilla.

Tällaiset kuusi trendiä tunnustelin kaupunkiviljelypiireissä USA:ssa:

1. Koulupuutarhat

Alice Waters Edible Schoolyard – projektillaan on ollut yksi tärkeimmistä trendin aloittajista Yhdysvalloissa. Kouluruoka ei tunnetusti ole Amerikan kouluissa aina terveellisintä mahdollista, ja koulupuutarhaprojektit pyrkivät tuomaan oppilaiden lautasille myös tuoreita luomuvihanneksia, samalla kun lapsilla on mahdollisuus oppia puutarhanhoidosta.

2. Nuorisoprojektit

New Yorkista löytyy monia puutarhaprojekteja, jotka tarjoavat nuorille kesäksi harjoittelupaikkoja ja mahdollisuuden opetella kaupunkiviljelyä ammattimaisesti. Näitä ovat vaikkapa East New York Farms! ja Added Value Red Hookissa Brooklynissä. Itse tutustuin BK Farmyardsin pyörittämään High School for Public Service Youth Farmiin, jossa geelikynsin ja tiukoin topein varustautuneet teinit esittelivät puutarhaa suurella ylpeydellä. Puutarhan vihannekset ovat myyntitavaraa, mutta nuoret mainitsivat, että omakin ruokavalio on muuttunut kesätyön myötä.

3. Kaupunkiviljely  bisneksenä

USA:n lähiruokabuumin myötä kaupunkiviljelyn mahdollisuudet liiketoimintana ovat valjenneet monille yrittäjille. Puutarhat eivät olekaan vain yhteisöllistä hauskaa, vaan niissä tuotetaan vihanneksia myös myyntiin vaikkapa viikottaiselle Farmer’s marketille. On myös olemassa yrittäjiä, joiden fokus on selkeästi bisneksessä, kuten vaikka suurta huomiota niittäneet puolen hehtaarin kattopuutarhat Eagle Street Rooftop Farm ja Brooklyn Grange Rooftop Farm, jotka tuottavat raaka – aineita New Yorkin hienostoravintoloille.

4. Kaupunkiviljellen terveellistä lähiruokaa!

Sanat diabetes ja lihavuus eivät Suomessa yleensä yhdisty suoraan kaupunkiviljelyyn, mutta USA:ssa ne kuulee usein tässä yhteydessä. Vähävaraisemmissa kaupunginosissa terveellistä ruokaa on itse asiassa vaikea saada, ja elintasosairaudet ovat yleisiä. Kaupunkiviljely on täysin realistinen tapa saada ihmiset syömään enemmän vihanneksia ja hedelmiä.

5. Vesiviljely

Vesiviljely ei Suomessa ole tuntematon tai uusi asia: talviset salaatit, yrttiruukut ja tomaatit kasvavat ravinneliuoksissa kasvihuoneissa. USA:ssa vesiviljelyn mahdollisuudet on oivallettu vasta nyt, ja siitä povataan uutta trendiä ruuantuotantoon: vesiviljely onnistuu pienemmillä aloilla kuin perinteinen, ja kaupungeista on mahdollista löytää vesiviljelyyn monenlaista tilaa. New Yorkin kaupunkiviljelypiireissä kohistaan Gotham Greens – yrityksestä, jonka kasvihuoneet tuottavat vihanneksia vanhan varastorakennuksen katolla rakennetuissa kasvihuoneissa. DIY – asennetta vesiviljelyyn puolestaan tuo myös newyorkilainen Windowfarms – projekti, jossa on kyse kierrätysmateriaaleista itse rakennettusta ikkunapuutarhamoduulista. Löytyypä New Yorkin Greenwich Villagesta myös ravintola, Bell Book and Candle, jonka salaattivihannekset kasvavat katolla vesiviljelytorneissa.

6. Urbaanit kanat

New Yorkissa kanojen, vaan ei kukkojen, pitäminen kaupunkialueilla on sallittua. Kukaan ei tiedä, paljonko kanoja on, mutta niiden pitäminen varsinkin Brooklynin takapihoilla ja yhteisöpuutarhoissa on yleistä.  Kanaruokaa voi ostaa lemmikkitarvikeliikkeesta koiranruokapussia muistuttavassa pussissa, ja netistä löytyy lukuisia Urban Chicken – foorumeita kaupunkilaisen kanankasvattajan avuksi. Kaupunkikanojen munia voi myös ostaa, esimerkiksi brooklyniläinen Imani Community Garden pyörittää muna – CSA:ta, jolla on nelisenkymmentä jäsentä.

Lopputoteamana voin sanoa, että on selvää, miksi lähiruoka on niin iso buumi USA:ssa: paikallinen ruoantuotannon ja jakelun järjestelmä on varsin erilainen kuin Suomessa. Meillä kuitenkin lähialepassakin myydään luomuporkkanoita ja kauramaitoa, jotka kenties eivät ole sadan kilometrin säteellä tuotettuja mutta kuitenkin ihan terveellistä ja syötävää ruokaa. Tämä ei New Yorkissakaan ole itsestäänselvyys, vaan luomuporkkanoiden hankkiminen saattaa olla melkoista luovuutta vaativa operaatio. Toki isossa kaupungissa on myös paljon ihmisiä, ja paljon erityisryhmiä, joita tavoittaa: vaikkapa vegaanisesta raw food fine – dining ruuasta kiinnostuneita tai punajuurijäätelöstä pitäviä.

Teksti ja kuvat: Salla Kuuluvainen