Tampereen yliopiston kolmas kampusviljelykesä on ollut aiempaa kahta vuotta hiljaisempi. Pääsyy on varmaankin ollut sateinen ilma, jonka vuoksi ei ole pahemmin tarvinnut kasteluvuoroja sopia ja viljelyn yhteisöllinenkin puoli jäänyt melko vähiin. Mutta se on kyllä myönnettävä että tultuani mukaan kampusviljelyyn olen ollut iloinen aina kun on satanut. En osaa enää mieltää sadetta ”huonona säänä”, koska olen aina iloinnut viljelmän puolesta. Omalta osaltani aktiivisuuden väheneminen on näkynyt lähinnä valokuvaamisen vähentymisenä – laarit ovat kyllä pitäneet minut varsin hyvin salaateisssa koko kesän. Nyt kun viljelykaudesta on jäljellä lähinnä enää sadonkorjuujuhla, kirjoittelen tähän ajatuksiani tältä kesältä. Vähemmän kuvia ja enemmän tekstiä siis tällä kertaa.
Monelle meistä kampusviljelijöistä on tullut yllätyksenä, että salaatit kukkivat ja voivat kasvaa kovinkin pensasmaisiksi. Tässä havainnossa tiivistyy hyvin se mitä ainakin minulle kaupunkilaisena tämä kampusviljely on tuonut. Olen oppinut paljon ruuasta: sen, että salaatti ei ole olemassa vain ihmistä varten eikä sen kaupassa oleva muoto ole muuta kuin yksi kasvuvaihe sen omassa elämänrytmissä. Kovin suurta lisää omaan ruokaansa näin pieneltä viljelmältä ei saa, mutta itselleni tämä on ollut niin tärkeää juuri siksi että kaupungissakin on jotain kontaktia kasvavaan ravintoon.
Kukkiva salaatti.
Koska on ollut niin sateista, tuholaisetkin ovat olleet eri tavalla vaivana: aurinkoisen ja kuivan kesän 2011 riesat, kirpat ja kirvat, pysyttelivät lähes kokonaan poissa, mutta etanat söivät salaattien ja herneiden lehtiä sitäkin ahkerammin, kenties pinaattiakin. Paras torjuntakeino ainakin salaattien ja pinaatin osalla oli kerätä lehdet niin pienenä ettei mikään eläin ole ehtinyt syödä niitä.
Ylipäänsäkin yksi keskeisimmistä viljelmämme ongelmista jokaisena vuonna on ollut se että satoa ei ole kerätty niin paljon kuin voisi, minkä vuoksi osa salaateistakin pääsi kasvamaan isoiksi. Nyt syksystä salaatit ja pinaatit ovat jatkaneet uusien lehtien tekemistä ja niihin tuholaiset eivät olekaan enää koskeneet. Luultavasti vuoden sato jäi aiempaa pienemmäksi koska multa on kolme kesää vanhaa, joskin sitä kyllä lannoitettiin jonkin verran. Kevään taimetuskin aloitettiin liian myöhään ja toisaalta taimet istutettiin laareille liian aikaisin ja valtaosa niistä menetettiin.
Sadoksi ollaan kesän aikana saatu ainakin juureksia (pari retiisiä ja naurista, sekä hieman enemmän punajuuria, sipulia, valkosipulia ja porkkanaa; perunaa ei ole vielä nostettu), monenlaisia salaatteja, pinaattia, yrttejä (ainakin minttua, timjamia, persiljaa ja ruohosipulia) ja raparperia. Tomaatit on kerätty sisätiloihin kypsymään ennen sadonkorjuujuhla. Yksi useasta istutetusta chilistäkin alkoi lopulta tehdä hedelmää ja se on myös siirretty sisäkasvatukseen säiden viillennyttyä.
Lopuksi kuva josta näkee kasvun heinäkuun (5. päivä) ja syyskuun (18. päivä) välillä. Kaikki kuvat saa klikkaamalla isommiksi.
Kuvagalleriassa hieman lisää kuvia:
