Kerrostalokotini eteläseinän puhkaisee viisimetrinen ikkunarivi. Asuntoon muutettuani heräsi ajatus ikkunapuutarhan perustamisesta. Haaveilin omasta keittiöyrttipuutarhatyyppisestä vesiviljelmästä takaamassa tuoreet yrtit ympärivuotisesti. Lisäksi minua hävetti heittää bioroskikseen jääkaapissa nahistuneet puoleksisyödyt salaatit ja tiskipöydälle kuivuneet yrtit. Akvaarioiden kasvisuodattamissa hyötykasveja kasvattanut Timo innosti minut kokeilemaan akvaarioveden kierrättävää systeemiä ravintoliuoksella toimivan vesiviljelmän sijaan.

Ikkunalautojen asentamisestahan se kaikki sitten alkoi. Hankin Ikeasta kaksi 25 x  110 cm hyllyä ikkunapuutarhaani kannattamaan.

Bongasin 300-litraisen akvaarion aquawebistä. Kauppaan kuului hyväkuntoiset kalat ja laadukkaat varusteet. Tällä hetkellä akvaariossani asuu haarniskamonneja (5), lasimonneja (16), tulipyrstö, käärmekaloja (2), helmirihmakaloja (3) ja kaksi määrittelemätöntä imumonnia. Nämä kalat eivät kelpaa ihmisravinnoksi eikä kalojen syöminen ole tavoitteena, vaikka usein akvaarioviljelijät pyrkivät syömään sekä fisut että rehut.

Kasvatettavat yrtit olin ajatellut ostaa ruokakaupasta tai kasvattaa itse siemenestä.

Tähän saakka kaiken tarvittavan sai valmiina, mutta varsinainen puutarha vielä puuttui. Koska en itse osaa rakentaa kasveja tuottavaa soudatussysteemiä, sovimme, että Timo suunnittelee ja rakentaa kaltaiselleni aloittelijalle sopivan turvallisen ja helppohoitoisen järjestelmän. Seuraavassa tee-se-itse-henkisille kuvaus vesiviljelmän rakentamisesta.

Kasvisuodattimeksi sopii esimerkiksi parvekelaatikko, johon pumpataan vesi akvaariosta ja josta se valuu ylivuotoputken läpi takaisin akvaarioon. Laatikkoon laitetaan kuohkeana pysyvää ainesta, joka toimii pintana bakteerikasvustolle ja mahdollistaa kasvien juurakoiden kasvun. Tässä  täytteenä on huuhdeltu lecasora.

Parvekelaatikko asetettiin lasilaatikkoon, joka  toimii veden keräysastiana ja suojaa tulvimiselta  mahdollisissa kasvisuodattimen tukkeutumistapauksissa. Lasilaatikossa istutuslaatikon pystyy säätämään eri syvyyksiin ja näin kokeilemaan kasveille parhaiten sopivia olosuhteita.

Lasilaatikko on tehty akvaariotekniikalla. Päätyyn on tehty lasikuppiporanterällä reikä, johon on asennettu Motonetin hyllystä löytynyt sadevesitynnyrin asennusputki. Läpiviennistä  saa suoraan jatkettua valutusputken takaisin akvaarioon tavallisilla tiivisteellisillä ø 32 mm viemäriputkiosilla.

On muistettava, että näihin virtausmallisiin kasvisuodattimiin  kerääntyy vääjäämättä moskaa. Lisäksi kasvien juuret kasvavat ja ovat oikein hyviä tukkimaan veden virtaukselle suunnitellut kanavat ja tiehyet. Kanavien tukkiutuessa saatetaan ajautua varsin ikäviin vesivahinkohenkisiin tilanteisiin, jos varaylivuotojärjestelmiä ei ole funtsittu.

Tällaisen tuplatun systeemin ilo ja hyöty on se, että parvekelaatikon pohjaan porattujen kaikkien reikien tukkeutuessa parvekelaatikko vuotaa yli ala-altaaseensa, eikä lattialle.

Ala-altaan ylivuoto puolestaan on niin ylimitoitettu ja kasvien orgaanisen toiminnan ulottumattomissa, että tukkeutuminen ei ole mahdollista.

Vesi pumpataan suoraan kasvilaatikkoon akvaarion ulkosuodattimesta jaetusta haarasta. Toinen haara menee suoraan takaisin akvaarioon. Molemmissa letkuissa on säätöhana, jotta virtauksen saa mukavaksi ja suodatuksen kannalta mahdollisimman tehokkaaksi. Kovin paljoa ei vettä tarvitse kasvilaatikkoon työntää, jotta asia tulee ajettua. Tuloputki on tehty parista reiitetystä akryyliputkesta, jotka jakavat veden koko laatikon alalle.

Laatikon päälle on lisäksi asennettu kaksiputkinen T5 HO-loisteputkivalaisin, jota pidetään päällä noin puolet pimeästä vuodenajasta.

Basilikaa pestoon, minttua mojitoon!

Parin ensimmäisen vuoden aikana olen viljellyt laatikossani basilikaa, papuja, pinaattia, minttua, salaatteja, timjamia ja chiliä. Lajit ovat vaihdelleet, ja aion myös jatkaa uusien kasvien kokeilua. Tulevalla talvikaudella pyrin pitämän hengissä hyvään kasvuvauhtiin päässeet chilit ja basilikat. Lisäksi aion pitää kaupan ruukuista kasviaarioon siirretyt kasvit käyttökelpoisina kunnes ne on syöty.

Mullassa idätettyjä/kasvavia kasveja kasvatuslaatikkoon siirrettäessä tulisi kasvien juuret huuhdella mullasta puhtaiksi, koska multa on akvaariolle haitaksi.

Ennakkoluuloille kyytiä

Kasvien käyttäminen akvaarioveden ylimääräisten ravinteiden, lähinnä nitraattien, poistamiseen on laajalti käytetty tapa suodattaa akvaariovettä. Tavallisesti suodattimissa käytetään nopeakasvuisia huonekasveja. Syötävien hyötykasvien kasvattaminen  tällä menetelmällä herättää ennakkoluuloja, ja itsekin ensi alkuun halusin varmistua kasvieni autenttisesta mausta. Kasviravinteiden ja muiden akvaariokemikaalien käytön sekä kalojen lääkityksen epäillään rikastuvan kasveissa ja aiheuttavan yrttien ravinnoksikelpaamattomuutta.  Kaikki kasvejani maistaneet ovat kehuneet niiden makua. Oma järjestelmäni toimii  mahdollisimman luonnonmukaisesti; sisäänhän menee veden lisäksi vain kalanruokaa, jonka koostumuksen voi lukea purkin kyljestä. Jos kalojaan joutuu lääkitsemään,  sen voi varmuuden vuoksi tehdä erillisessä karanteenialtaassa, ei toimivassa akvaariossa.

Tämän kasvienkasvatussysteemin suunnitteli ja toteutti ikkunalleni Timo Helameri. Se on hänen varhain yhdeksänkymmentäluvulla aloittamiensa akvaariokalojen jätöksillä toimivien ruokakasvijärjestelmäkokeilujen neljättä sukupolvea.