Yrtit ja syötävät kukat

kehäkukkaYrtit ja syötävät kukat tuovat monenlaista makua, väriä ja tuoksua keittiöön ja kasvimaalle. Niitä on helppo kasvattaa ja useimmiten ne tuottavat satoa läpi kesän. Lisäksi varsinkin syötävistä kukista on aisti-ilojen ohella myös muuta hyötyä: ne pitävät tuoksullaan tuhohyönteiset loitolla ja niiden kukkaloisto houkuttaa paikalle perhosia ja muita pölyttäjiä.

Yrttejä voi kasvattaa niin ruukussa kuin avomaalla ja ruukkupuutarhaan ne soveltuvat monia muita kasveja paremmin. Niillä saa helposti lisämakua eri ruokiin, ja jotkut yrtit sopivat myös teeksi. Yrttien kasvupaikka kannattaa valita niin, että se on mahdollisimman lähellä keittiötä, koska tällöin niitä tulee myös käytettyä. Useimmat mausteyrtit voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla. Alempaa löydät muutaman yleisen yrtin kasvatusohjeet.

Syötävät kukat ovat kuin keijukaisten ravintoa: niissä ei juurikaan ole kaloreita, eivätkä ne sisällä hyödyllisiä ravintoaineita. Kesäiseen salaattiin, ruoka-annoksen päälle tai vesikannuun lisättynä ne kuitenkin tuovat elämään ihanan säväyksen arjen luksusta. Helpoin tapa säilöä syötäviä kukkia on jäädyttää ne veden kanssa esimerkiksi jääpalalokerikossa, ja sulattaa sitten tarpeen mukaan. Jotkut syötävät kukat, kuten kehäkukka tai ruusu, ovat viehättäviä myös kuivattuina ja hyviä teessä.

Miltei kaikkien syötävien kasvien kukat ovat myös syötäviä, tästä kuitenkin poikkeuksena koisokasvien heimoon kuuluvat tomaatti, peruna ja munakoiso. Monet suomalaiset luonnonkukat ovat myös syötäviä, esimerkiksi maitohorsma, apilat ja siankärsämö. Voikukan kukkanuput ovat alkukesän herkku friteerattuna.

MINTTU
Minttulajeja tunnetaan yli 600. Puolanminttua (Mentha pulegium L.), pyöröminttua (Mentha rotundifolia L.), vesiminttua (Mentha aquatica Müll.), harmaaminttua (Mentha longifolia L.) ja viherminttua (Mentha spicata) voi kasvattaa siemenistä. Muita lajikkeita kannattaa hankkia valmiina taimina tai lisätä pistokkaista. Jotkin risteytykset, kuten piparminttu (Mentha aquatica x Mentha spicata), eivät tee itävää siementä. Monivuotiset mintut ovat kovia leviämään ja ellei halua niiden valtaavan koko kasvimaata, kannattaa juurakon kasvua rajoittaa esimerkiksi istuttamalla se maahan upotettuun, pohjattomaan saaviin.

Viherminttu, (Mentha spicata) on eräs yleisimmin kasvatetuista minttulajeista. Se kasvaa luontaisesti Etelä-Euroopassa. Puutarhassa kukkiva viherminttukasvusto houkuttelee runsaasti perhosia medenkeruuseen. Viherminttu soveltuu seurustelujuomiin, kastikkeisiin ja hyytelöihin. Minttutee viilentää ihanasti kesäkuumalla, ja sopii nautittavaksi niin kuumana kuin kylmänäkin.

Vihermintun viljeleminen siemenestä:
– Vihermintun voi esikasvattaa huhtikuussa tai kylvää kesäkuussa suoraan avomaalle
– Itää 20°C, 10-20vrk:ssa
– Vaatii lämpimän, aurinkoisen tai puolivarjoisan, tasaisen kostean ja ravinteikkaan kasvupaikan
– Pitää multavasta kivennäismaasta, jossa runsaasti kalkkia, pH n.6,5
– Minttu leviää helposti, leviämisen voi estää istuttamalla mintun astiaan- Mintun juurakko kasvaa suureksi, joten käytä isoa ruukkua, 3,5l, läpimitta 20-30cm
– Viherminttu viihtyy myös sisäkasvina

Sadonkorjuu ja säilöminen:
– Mintun lehtiä voi kerätä läpi kesän, latvominen ja leikkaamien tuuhentaa minttua
– Lehdet voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla

TILLI
Tilli on vanha, Aasiasta kotoisin oleva mausteyrtti. Mitä pohjoisempana tilliä viljellään, sitä voimakkaampi sen maku on. Tilliä viljellään sekä lehti- että kruunutillinä. Kruunutilli korjataan kukkavaiheessa ja käytetään esimerkiksi maustekurkkujen säilömiseen. Tillin lehdet ovat perinteinen pari uusille perunoille, ravuille ja kalaruoille. Tilliä voi käyttää myös salaateissa, kalaruuissa ja kastikkeissa. Siemensatoa tillistä ei Suomessa juuri saada, sillä siemenet eivät ehdi kypsyä kunnolla. Siemenet kuitenkin sopivat esimerkiksi säilykkeiden, marinadien ja liharuokien mausteeksi.

Tillin kasvatus:
– Tilli viihtyy multavassa puutarhamullassa, 12-15 cm multasyvyys riittää
– Siemenet kylvetään ensimmäistä satoa varten mahdollisimman aikaisin keväällä, riviväli 20-30 cm
– Alin itämislämpötila on +5°C. Tilli itää 14-20 vuorokaudessa.
– Tilliä kastellaan kuivina kausina, ruukussa tilli vaatii runsaan kastelun kuumina päivinä
– Lehtitilliä ei harvenneta. Kruunutilli harvennetaan 15-20 cm välein
– Lehtitillillä kestää kylvöstä korjuuseen avomaalla 45-55 vrk ja kruunutillillä 70-80 vrk
– Uusintakylvöjä voi tehdä pari kolme kertaa kesässä.
– Tautivaaran takia tillin viljelyssä tulee noudattaa neljän vuoden viljelykiertoa
– Ruukkutilli nimellä myytävä lajike soveltuu erityisen hyvin ruukkukasvatukseen
– Tilliä voi kasvattaa siemenistä ruukussa ulkona, ei viihdy sisätiloissa
– Tilli viihtyy suojaisalla ja aurinkoisella kasvupaikalla
– Tilliä voi kylvää parvekeruukkuun parin viikon välein

Sadonkorjuu ja säilöminen:
– Tillin satoa aletaan korjata harventaen kun taimet ovat viisisenttisiä
– Tilli voidaan säilöä kuivamalla tai pakastamalla talveksi

BASILIKA
Basilikoista parhaiten tunnettu laji on maustebasilika (Ocimum basilicum). Siitä on olemassa kymmeniä eri alalajeja ja lajikkeita. Basilikaa pidetään ennen kaikkea tomaattiruokien mausteena ja valkosipulin seuralaisena, mutta se sopii lähes kaikkeen maustamiseen. Basilika korvaa hyvin suolan ja pippurin, ja sen pehmeä maku antaa tilaa muille mausteille.
Basilikan kasvatus:
– Kylvä basilika huhtikuun alussa, 2-4 siementä per taimiruukku, itää +20°C, 1-2 viikkoa.
– Kouli taimet kun ensimmäinen lehtipari sirkkalehtien jälkeen on kasvanut, eli siirrä taimet varovasti varsinaiseen ruukkuunsa.
– Basilika viihtyy hyvin lannoitetussa, hikevässä ja ilmavassa mullassa
– Latvo taimet kun niissä on muutama pari kasvulehtiä, eli katko ylin kasvusto, jotta sadosta tulisi runsaampi
– Karaise taimet ennen ulos istutusta, eli totuttele taimia lämpötilavaihteluille noin viikon verran.
– Basilika on erittäin hallanarka, se kärsii kylmyydestä jo +5°C.
– Basilika pitää lämpimästä, tuulettomasta paikasta kasvihuoneessa tai lasitetulla parvekkeella.
– Avomaakasvatus onnistuu hyvin vain eteläisimmässä Suomessa.
– Basilikalle sopii 12-15cm multasyvyys
– Parvekkeella ja ovenpielissä basilika estää kärpäsien tuloa sisälle.

Sadonkorjuu ja säilöminen:
– Nuoria lehtiä ja kukanvarsia kerätään ja käytetään tuoreeltaan
– Lehdet voi kuivata +35°C, parhaiten aromit säilyvät pakastaessa

KÖYNNÖSKRASSI (Tropaelenum Majus) on helppo kasvatettava. Muutaman viikon taimikasvatus huhti – toukokuussa on suositeltava, mutta krassin voi myös kylvää suoraan avomaalle kesäkuussa, jolloin se tosin kukkii vasta elokuussa. Krassi on varsin hallanarka, ja kärsii usein kirvoista. Kirvojen torjuntaan voi käyttää kasvin pesua runsaalla mäntysuopavedellä. Krassin siemenistä tehdään kapriksia, ja krassin kukilla on omintakeinen pippurinen maku, joka sopii loistavasti moneen salaattiin.

SARVIORVOKKI (Viola Cornuta) on monivuotinen, ja sen kukat maistuvat kirpeähkölle. Sarviorvokki viihtyy puolivarjossa tai varjossa, runsasravinteisella kasvupaikalla.

KÄÄPIÖSAMETTIKUKKA (Tagetes minuta) on maultaan ja tuoksultaan makea, runsaasti kukkiva kasvi. Pikkusamettikukka viihtyy hyvin ruukussa, ja jaksaa kukkia koko kesän. Kääpiösamettikukan tuoksu toimii erityisen hyvin tuholaiskarkoittimena ja sitä kannattaakin istuttaa reilusti esimerkiksi kaalikasvien rinnalle ja läheisyyteen.

RUUSU: kaikki ruusulajikkeet ovat syötäviä, mutta kukkakaupan ruusut ovat usein tuholaismyrkyin käsiteltyjä, eikä niitä siksi ole suositeltavaa käyttää ruuanlaitossa. Suomessa yleinen kurttulehtiruusu (Rosa Rugosa) on aromikas ja hyväntuoksuinen, ja kukkii kesäkuusta elokuulle. Valkoinen osa terälehdestä on kitkerä ja se kannattaa poistaa ennen syömistä.

KEHÄKUKAN (Calendula Officinalis) terälehdet ovat värikäs lisä salaateissa ja se sopii myös teeyrtiksi. Kehäkukka on tunnettu myös lääkinnällisistä ominaisuuksistaan, ja sen on perinteisesti ajateltu parantavan haavoja ja muita iho – ongelmia. Kehäkukassa on runsaasti estrogeenia, eikä se siksi sovellu raskaana oleville naisille. Kehäkukka kylvetään avomaalle touko – kesäkuussa, ja tästä noin kuukauden kuluttua se alkaa kukkia ja jatkaa kukintaa loppukesän. Kehäkukan tuoksu karkoittaa tuhohyönteisiä ja sitä kannattaa kylvää kasvimaalla moneen paikkaan.

KURKKUYRTTI (Borago Officinalis) kasvaa rikkaruohon tavoin monissa kotipuutarhoissa. Kurkkuyrtin eli purasruohon kukka on ehkä ainoa aidosti sininen ruuanlaitossa käytettävä raaka-aine. Jotkut lähteet eivät suosittele kurkkuyrtin varsien ja lehtien syömistä, mutta Keski-Euroopassa niitäkin syödään yleisesti. Kurkkuyrtin voi kylvää avomaalle touko – kesäkuussa, ja se kestää jonkin verran myös hallaa. Kurkkuyrtti kylväytyy helposti itsestään. Kurkkuyrtti on tunnettu perhosia houkuttava kasvi.