Syötävät kukat
Syötävät kukat ovat kuin keijukaisten ravintoa: niissä ei juurikaan ole kaloreita, eivätkä ne sisällä hyödyllisiä ravinteita. Mutta kesäiseen salaattiin tai vesikannuun lisättynä ne tuovat elämään juuri sen tarpeellisen säväyksen arjen luksusta. Helpoin tapa säilöä syötäviä kukkia on jäädyttää ne veden kanssa esimerkiksi jääpalalokerikossa, ja sulattaa sitten tarpeen mukaan. Jotkut syötävät kukat, kuten kehäkukka tai ruusu, ovat viehättäviä myös kuivattuina.
Miltei kaikkien syötävien kasvien kukat ovat myös syötäviä, tästä kuitenkin poikkeuksena koisokasvien heimoon kuuluvat tomaatti, peruna ja munakoiso. Monet suomalaiset luonnonkukat ovat myös syötäviä, esimerkiksi maitohorsma, apilat ja siankärsämö, jonka maku muistuttaa pippuria. Voikukan kukkanuput ovat alkukesän herkku friteerattuna.
Köynnöskrassi (Tropaelenum Majus) on helppo kasvatettava. Muutaman viikon taimikasvatus huhti – toukokuussa on suositeltava, mutta krassin voi myös kylvää suoraan avomaalle kesäkuussa, jolloin se tosin kukkii vasta elokuussa. Krassi on varsin hallanarka, ja kärsii usein kirvoista. Kirvojen torjuntaan voi käyttää kasvin pesua runsaalla mäntysuopavedellä. Krassin siemenistä tehdään kapriksia, ja krassin kukilla on omintakeinen pippurinen maku, joka sopii loistavasti moneen salaattiin.
Sarvirvokki (Viola Cornuta) on monivuotinen, ja sen kukat maistuvat kirpeähkölle. Sarviorvokki viihtyy puolivarjossa tai varjossa, runsasravinteisella kasvupaikalla.
Pikkusamettikukka (Tagetes minuta) on maultaan ja tuoksultaan hyvin makea, runsaasti kukkiva kasvi. Pikkusamettikukka viihtyy hyvin ruukussa, ja jaksaa kukkia koko kesän.
Ruusu: kaikki ruusulajikkeet ovat syötäviä, mutta kukkakaupan ruusut ovat usein tuholaismyrkyin käsiteltyjä, eikä niitä siksi ole suositeltavaa käyttää ruuanlaitossa. Suomessa yleinen kurttulehtiruusu (Rosa Rugosa) on aromikas ja hyväntuoksuinen, ja kukkii kesäkuusta elokuulle. Valkoinen osa terälehdestä on kitkerä ja se kannattaa poistaa ennen syömistä.
Kehäkukka (Calendula Officinalis) on tunnettu myös lääkinnällisistä ominaisuuksistaan, ja sen on perinteisesti ajateltu parantavan haavoja ja muita iho – ongelmia. Kehäkukassa on runsaasti estrogeenia, eikä se siksi sovellu raskaana oleville naisille. Kehäkukka kylvetään avomaalle touko – kesäkuussa, ja se kukkii tästä noin kuukauden kuluttua.
Kurkkuyrtti (Borago Officinalis) kasvaa rikkaruohon tavoin monissa kotipuutarhoissa. Kurkkuyrtin eli purasruohon kukka ehkä ainoa aidosti sininen ruuanlaitossa käytettävä raaka -aine. Jotkut lähteet eivät suosittele kurkkuyrtin varsien ja lehtien syömistä, mutta Keski – Euroopassa niitäkin syödään yleisesti. Kurkkuyrtin voi kylvää avomaalle touko – kesäkuussa, ja se kestää jonkinverran myös hallaa. Kurkkuyrtti kylväytyy helposti itsestään.
