Muualla kaupungissa – hylätyt ja hoitamattomat alueet
Kaupungissa asuu monia, joilla ei ole kotonaan mahdollisuutta viljellä hyötykasveja. Kaikki ikkunat viettävät pohjoiseen, asunnossa ei ole parveketta, eikä tietoakaan omasta pihasta, ja taloyhtiönkin piha on varjoisa. Keskikaupungit ovat myös pitkälti kiven peitossa, eikä kasveille ole varattu tilaa kuin puistoista.
Jotkut puistot, ja useat tyhjät tontit, odottelevat hoitamattomina kunnostusta tai rakennusprojektia. Kaupungeissa on myös muuta julkista tilaa, joka vois paremmin palvella ihmisiä viheralueena kuin olemalla tyhjillään. Pienestäkin puutarhasta on hyötyä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen, ja silloin paikkana voivat olla kaupungin unohdetut sopukat.
Sissiviljelijä eli guerilla gardeningin harjoittaja kyseenalaistaa ajattelutapaa siitä, kuka saa hoitaa kaupunkiympäristöä ja kenelle julkisesta tilasta huolehtiminen kuuluu. Sissiviljelyä on julkisilla paikoilla tai muiden mailla viljely. Luvallisuudesta ja luvattomuudesta on eriäviä mielipiteitä. Pääsääntöisesti sissiviljelmät ovat luvattomia, mutta jos haluaa kestävän viljelmän voi olla syytä pyytää lupaa maanomistajalta. Ennen kuin ryhtyy sissiviljelemään luvatta, on tiedostettava että siitä voi olla seurauksia. Valmistautuessaan kannattaa miettiä mitä vastata ihmisille jotka ihmettelevät mitä teet istuttaessasi kasveja liikenneympyrään.
Sissiviljelytempaukset voi karkeasti jakaa kahteen eri tyyppiin. Salamyhkäiset tempaukset, joissa tarkoituksena on, ettei kukaan huomaisi mitä on tekemässä, tehdään usein öisin, kun kaupunki on hiljentynyt. Sulautuvat tempaukset tehdään kirkkaalla päivänvalolla, suojaliiveillä ja asiallisilla työkaluilla tempauksen voi saada näyttämään kaupungin omalta kunnostustoiminnalta tai naapuruston talkoopäivältä. Mitä suurempi tempaus, sitä vaikeampi se on tehdä salamyhkäisesti, joten esimerkiksi puiden istutuksessa sulautuva tempaus on paras valinta. Jos taas istuttelee auringonkukan siemeniä pyöräreittinsä varrelle, voi helposti toimia salamyhkäisesti.
Sissiviljelijän on syytä valita sellaisia kasveja jotka selviävät vähällä huolenpidolla, ellei kasveja pääse tarkastamaan usein, ja ellei lähistöllä ole paikkaa josta ottaa kasteluvettä. Jos haluaa viljellä syötäviä kasveja, kannattaa olla varuillaan maaperän kanssa. Pienhiukkaspölyn saa pois huuhtelemalla salaatinlehdet. Jos haluaa kasvattaa varman päällä voi käyttää korotettuja petejä tai erilaisia astioita ja hankkia mullan muualta.
Sissiviljelyn uusi aalto on kasvattanut suosiotaan 2000-luvulla suurkaupungeissa, osana muita kaupunkitilan autonomista käyttöä suosivia liikkeitä. Sissiviljelyä voisi myös kutsua vihergraffitiksi. Usein sissiviljelijät toimivat ryhmissä, jotka järjestäytyvät internetin kautta, mutta aivan yhtä hyvin voi toimia yksin. On myös monia jotka eivät lainkaan seuraa internetiä, ja ovat aina kasvattaneet petunioita jalkakäytävällä talonsa ulkopuolella täysin tietämättömänä termistä guerilla gardening.
Tämän sivuston ”Miten viljellä” osiossa on paljon vinkkejä, jotka sopivat myös sissiviljelyyn.
Kirjoja:
David Tracey, Guerilla Gardening – A Manualfesto, New Society Publishers, 2007
Richard Reynolds, On Guerilla Gardening, Bloomsbury, 2008
Internetissä:
Guerilla Gardening – blogi ja infosivu, linkkejä monien guerilla gardening ryhmän sivuille (englanniksi): http://www.guerillagardening.org/
Julia Jahnken maisterintyö Guerilla gardeningista (saksaksi): http://www.gruenewelle.org/Julia_Jahnke_Msc_Guerrilla_Gardening.pdf
“Kaupungeissa on myös muuta julkista tilaa, joka vois paremmin palvella ihmisiä viheralueena kuin olemalla tyhjillään. Pienestäkin puutarhasta on hyötyä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen, ja silloin paikkana voivat olla kaupungin unohdetut sopukat.
Sissiviljelijä eli guerilla gardeningin harjoittaja kyseenalaistaa ajattelutapaa siitä, kuka saa hoitaa kaupunkiympäristöä ja kenelle julkisesta tilasta huolehtiminen kuuluu. Sissiviljelyä on julkisilla paikoilla tai muiden mailla viljely.”
Kaupunkiviljely on ihan perseestä, jos käydään hoidettujen viheralueiden tai “joutomaiden” kimppuun. Siinä nimenomaan tuhotaan kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Joutomaat ovat elintärkeitä ympäristöjä uhanalaisille keto- ja niittykasveille sekä tärkeitä asuinalueita linnuille ja muille kaupunkieläimille. Puistojen marjapensaat ja hedelmäpuut on tarkoitettu linnuille ja muille eläimille. Kuka on niin köyhä, ettei pysty ostamaan kotimaisia omenoita ja marjoja kaupoista tai toreilta?
En ihan ymmärrä kaupunkiviljelyn ideologiaa muutenkaan. Jokainen toki voi kasvattaa ikkunalaudoillaan ja parvekkeellaan mitä vain – ehkä cannabista lukuunottamatta
Mutta eikö meidän tulisi tukea niitä viljelijöitä, jotka tuottavat luomu- ja lähiruokaa? Tällä tavalla tarjotaan työtä maaseudun asukkaille ja pidetään huolta lähimmäisistämme.
Kaupunkiviljely on muotivillitys, jossa apinoidaan eräitä suurkaupunkeja, kuten Wieniä ja New Yorkia. Meillä ei ole paluuta 1800-luvun puutalokaupunkeihin, joten pihojen viljelylaarit voi vähintäänkin kyseenalaistaa. Sitä paitsi ne ovat hemmetin rumiakin…
Kiitos kommentista, kritiikkiä ei tulekaan kovin paljoa, joten tämä on ihan virkistävää.
Suosittelen visiittiä Kalasataman viljelmällemme, jonka paikalla tuskin eli ainuttakaan kasvia tai muurahaista isompaa eläintä ennen sen perustamista. Viljelmän kymmenet kasvilajit lisäävät alueen biodiversiteettiä merkittävästi, eikö totta?
Puistojen antimista on hyvä käydä keskustelua. Missään ei kai ole määrätty, että marjapensaat ja hedelmäpuut olisivat vain eläimiä varten vaikka ne tarjoavat mukavia asuinsijoja monille lajeille. Asia liittyy köyhyyteen oikeastaan sitä kautta, ettemme me ihmiset oikeasti ole kovin rikkaita. Nykyinen ruoantuotanto kun perustuu ehtyvälle ja kallistuvalle fossiilienergialle, elämme siis säästöjen varassa, “pääomalla” emmekä “ansiotuloilla”. Puistojen hedelmäpuiden ja marjapensaiden määrää kasvatamalla voimme hieman vähentää tätä riippuvuutta.
Kaupunkiviljely on lähi- ja luomuruokaa tuottavien ja kuluttavien ihmisten tukemista! Jako maaseutuun ja kaupunkiin on aavistuksen liian mustavalkoinen lähtökohta. Lähdemme toki siitä ettei Helsingin kokoista kaupunkia ruokita Helsingin alueelta saaduilla kaloreilla. Kaurapuurot tulee lähimmäisiltä maalais-serkuilta jatkossakin.
Nähdäkseni tavoittelemme 2000-lukulaista kaupunkia, jossa voi olla toimintamalleja ja vivahteita miltä vuosisadalta tahansa kunhan ne palvelevat kestävää ja hyvää elämäntapaa.
Päädyin tänne sivustolle sattumalta, kun mietin miten voisi vaikuttaa yhden joutomaan yleisankeuteen. AL:llä on pointtia, olisi kaikessa innostuksessaan hyvä miettiä onko joutomaa todella joutomaata vai onko kysymys vain omasta sokeudesta sen merkitykselle ja arvoille.
Oma joutomaani kyllä on todella joutomaata, jossa ei kasva nyt yhtään mitään. Se on pienehkö läntti kivimursketta ja sepeliä paikassa, josta on sekä purettu paljon ja johon on viimeiset viisi-kuusi vuotta rakennettu paljon uutta. Tämä länttini on jäänyt kaikesta kehityksestä sivuun: se on kyllä kaavassa merkitty puistoksi, mutta sille ei ole tehty mitään eikä töiden käynnistäminenkään ole ajankohtaista pitkiin aikoihin. Se on siis täysin autio kivikenttä. Todella ankea juttu.
Tekisi mieli viskellä siihen jotain kukkien siemeniä, olisi edes niittynä, hyödyksi hyönteisille. Mitähän siihen voisi panna? Mikä kasvaisi sepelissä?
Kaikellahan on funktionsa kun käyttää hieman mielikuvitusta, joten “joutomaan” käsite on tosiaan ongelmallinen.
EJ: Liikkeelle voisi lähteä tarkkailemalla vastaavan oloisia autioita kivikenttiä, mitä niissä kasvaa ja miten? Luontoa matkimalla, esim. samoja lajeja saman tyyppiseen paikkaan kylvämällä voisit päästä toivomaasi tulokseen. Tarkkailuprosessi voi olla todella antoisa ja temmata mukaansa oppimaan kasveista ja ekologiasta. Tuomiokirkon portailtakin on löydetty muistaakseni 62:n kasvilajin edustajat!
Hei Joel, kiitos vinkeistä! Täällä tienoilla kasvaa omituisissa paikoissa maksaruohoa, ehkä nyhdän sitä matkaan jonkun jalkatien reunasta ja murustan läntilleni. Harmi, etten muistanut asiaa viime syksynä, kun kaikenlaisia siemeniä olisi ollut tarjolla siellä täällä. No, ehkä ensi syksynä sitten!
Joel kirjoitti: “Missään ei kai ole määrätty, että marjapensaat ja hedelmäpuut olisivat vain eläimiä varten vaikka ne tarjoavat mukavia asuinsijoja monille lajeille.” – Itse asiassa olen leikannut talteen lehtiuutisen, jossa kaupungin virkamies totesi, että marjapensaat ja hedelmät on tarkoitettu linnuille ja muille eläimille. Tämä sisältyy myös Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmaan 2008-2017 , joka on hyväksytty sekä ympäristölautakunnassa että kaupunginhallituksessa. Jotta tiedoksi!
Mitä taas Kalasataman viljelmään tulee, siellä kävin jo viime kesänä. Minusta näky oli – suoraan sanoen – säälittävä. Noin huonosti hoidettuja kasveja en ole nähnyt muualla. Enkä pitänyt myöskään aidan maalauksesta. Siinä oli kuvattu kaupunkikaneja tai rusakkoja, joilta silmät oli puhkottu. Eli kaupungin eläimistä tuleekin vihollisia, joiden kanssa käydään sotaa sadosta..?
Moi,
AL: Toiseen kappaleeseen en vaivaudu vastaamaan mutta tuo mainitsemasi toimintaohjelma lienee tutustumisen arvoinen. Kerro ihmeessä millä sivulla asiaa käsitellään. Virkamiehillä on toki monenlaisia mielipiteitä kuten meillä muillakin.