Muualla kaupungissa – hylätyt ja hoitamattomat alueet

Kaupungissa asuu monia, joilla ei ole kotonaan mahdollisuutta viljellä hyötykasveja. Kaikki ikkunat viettävät pohjoiseen, asunnossa ei ole parveketta, eikä tietoakaan omasta pihasta, ja taloyhtiönkin piha on varjoisa. Keskikaupungit ovat myös pitkälti kiven peitossa, eikä kasveille ole varattu tilaa kuin puistoista.

Jotkut puistot, ja useat tyhjät tontit, odottelevat hoitamattomina kunnostusta tai rakennusprojektia. Kaupungeissa on myös muuta julkista tilaa, joka vois paremmin palvella ihmisiä viheralueena kuin olemalla tyhjillään. Pienestäkin puutarhasta on hyötyä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen, ja silloin paikkana voivat olla kaupungin unohdetut sopukat.

Sissiviljelijä eli guerilla gardeningin harjoittaja kyseenalaistaa ajattelutapaa siitä, kuka saa hoitaa kaupunkiympäristöä ja kenelle julkisesta tilasta huolehtiminen kuuluu. Sissiviljelyä on julkisilla paikoilla tai muiden mailla viljely. Luvallisuudesta ja luvattomuudesta on eriäviä mielipiteitä. Pääsääntöisesti sissiviljelmät ovat luvattomia, mutta jos haluaa kestävän viljelmän voi olla syytä pyytää lupaa maanomistajalta. Ennen kuin ryhtyy sissiviljelemään luvatta, on tiedostettava että siitä voi olla seurauksia. Valmistautuessaan kannattaa miettiä mitä vastata ihmisille jotka ihmettelevät mitä teet istuttaessasi kasveja liikenneympyrään.

Sissiviljelytempaukset voi karkeasti jakaa kahteen eri tyyppiin. Salamyhkäiset tempaukset, joissa tarkoituksena on, ettei kukaan huomaisi mitä on tekemässä, tehdään usein öisin, kun kaupunki on hiljentynyt. Sulautuvat tempaukset tehdään kirkkaalla päivänvalolla, suojaliiveillä ja asiallisilla työkaluilla tempauksen voi saada näyttämään kaupungin omalta kunnostustoiminnalta tai naapuruston talkoopäivältä. Mitä suurempi tempaus, sitä vaikeampi se on tehdä salamyhkäisesti, joten esimerkiksi puiden istutuksessa sulautuva tempaus on paras valinta. Jos taas istuttelee auringonkukan siemeniä pyöräreittinsä varrelle, voi helposti toimia salamyhkäisesti.

Sissiviljelijän on syytä valita sellaisia kasveja jotka selviävät vähällä huolenpidolla, ellei kasveja pääse tarkastamaan usein, ja ellei lähistöllä ole paikkaa josta ottaa kasteluvettä. Jos haluaa viljellä syötäviä kasveja, kannattaa olla varuillaan maaperän kanssa. Pienhiukkaspölyn saa pois huuhtelemalla salaatinlehdet. Jos haluaa kasvattaa varman päällä voi käyttää korotettuja petejä tai erilaisia astioita ja hankkia mullan muualta.

Sissiviljelyn uusi aalto on kasvattanut suosiotaan 2000-luvulla suurkaupungeissa, osana muita kaupunkitilan autonomista käyttöä suosivia liikkeitä. Sissiviljelyä voisi myös kutsua vihergraffitiksi. Usein sissiviljelijät toimivat ryhmissä, jotka järjestäytyvät internetin kautta, mutta aivan yhtä hyvin voi toimia yksin. On myös monia jotka eivät lainkaan seuraa internetiä, ja ovat aina kasvattaneet petunioita jalkakäytävällä talonsa ulkopuolella täysin tietämättömänä termistä guerilla gardening.

Tämän sivuston ”Miten viljellä” osiossa on paljon vinkkejä, jotka sopivat myös sissiviljelyyn.

Kirjoja:

David Tracey, Guerilla Gardening – A Manualfesto, New Society Publishers, 2007

Richard Reynolds, On Guerilla Gardening, Bloomsbury, 2008

Internetissä:

Guerilla Gardening – blogi ja infosivu, linkkejä monien guerilla gardening ryhmän sivuille (englanniksi): http://www.guerillagardening.org/

Julia Jahnken maisterintyö Guerilla gardeningista (saksaksi): http://www.gruenewelle.org/Julia_Jahnke_Msc_Guerrilla_Gardening.pdf