Eikö kaupunkiviljely ole juttusi, mutta haluaisit silti maistaa uusia makuja, joita ei joka lähikaupasta saa? Ulkoilun lomassa voi löytää syötävää ihan lähiympäristöstä. Keväällä ja kesällä on villivihannesten aika, syksyllä sienten ja marjojen. Kaupunkimehiläisiä hoitamalla ei travitse itse keräillä mettä, mutta saa silti hunajaa.
Villivihannekset ovat ravinnoksi sopivia luonnonvaraisia kasveja. Eri kasveja voi käyttää pinaatin tapaan, salaateissa tai salaattikastikkeissa ja leivonnaisissa. Villivihannesten, eli hortan etsimistä kutsutaan hortoiluksi. On hyvä kayttää useampaa kasvilajia kerrallaan, ja sekoittaa villejä vihanneksia vähemmän villeihin, sillä luonnonkasveilla on usein lääkevaikutuksia. Villivihannekset ovat parhaimmillaan nuorina versoina, touko – kesäkuussa. Horsman versot, suolaheinä, ketunleivät, pihlajan nuoret lehdet, vuohenputki ja kuusenkerkät ovat joitakin kaupunkiluonnostakin helposti löytyviä villivihanneksia.
Keräilyvinkkejä: Poimi kasveja vain puhtaasta ympäristöstä, kaukana vilkasliikenteisistä teistä. Käytä opaskirjoja, ellet tunnista kasveja varmasti. Poimi nuoria lehtiä, keväällä, aurinkoisena pivänä, valoisalta kasvupaikalta. Tässä tietoa kahdesta helposti tunnistettavissa olivasta kasvista:
Nokkonen, Urtica dioica, on ravinnerikas kasvi, jota voi käyttää pinaatin tapaan keitoissa, muhennoksissa ja paistoksissa. Nuoria nokkosenversoja voi poimia läpi kesän. Tuoreet lehdet voi soseuttaa ja käyttää sellaisenaan, esimerkiksi salaattikastikkeiden maustamiseen, tai huuhdella, ryöpätä (keittää pari min. ja kaataa veden pois, veden voi käyttää hyvin kasteluun) ja silputa veitsellä. Nokkonen kerää nitraatteja, ja ryöppääminen poistaa ne, mutta tällöin myös nokkosen ravintoarvo vähenee. Nokkonen kasvaa hyvin entisten ulkohuussien takana ja koiranulkoilutuspaikoilla, mutta näistä sen poimimista tulisi välttää. Tuoreet nokkoset sopivat lettuihin, ja kuivatut jauhettuna leipätaikinaan. Kuivatuista nokkosista voi keittää teetä, tai kiehauttaa ja käyttää kuten tuorenokkoset.
Voikukka, Taraxacum officinale, on kasvi jonka eri osia voi käyttää ruuanlaittoon: Lehdet sopivat salaatteihin ja teehen. Voikukannuput voi säilöä kapristen tapaan tai paistaa valkosipulin kera. Samoin kuin keltaiset kukat, jotka myös sopivat salaatteihin. Voikukan juuria voi keittää vihannesten tapaan, paahdetuista juurista on valmistettu sota-aikana kahvin korviketta. Voikukkalajeja on useita satoja. Miedoimmat voikukat ovat yleensä väreiltään vaaleimmat. Poistamalla kirpeä lehtiruoto voikukan makua voi miedontaa. Voikukanlehtien karvasaineet vahvistavat vatsan toimintaa ja auttavat maksa – ja sappivaivoissa.
Marjat ovat makeita herkkuja. Ja ellei marjan makeus riitä sen voi säilöä hillona johon lisää sokeria. Metsistä voi löytää mustikkaa, puolukkaa, vadelmaa ja metsämansikkaa. Kaupungin erikoisuutena ovat istutetut marjapensaat ja hedelmäpuut. Marja-aronia, tyrni, ruusu, tuomipihlaja ja pihlaja ovat viherrakentamisessa paljon käytettyjä lajeja. Myös omena – ja päärynäpuita löytyy kaupungeista, samaten kuin hasselpähkinä – ja jalopähkinäpuita. Helsingin julkisia ruokapuita ja -pensaita löytyy Satokartasta: www.satokartta.net
Sienistä osa on herkullisia ja toiset on myrkyllisiä, ja korvasieni käsittelystä riippuen joko tai. Sienestyksessä lajitunnistus on tärkeää, monilla herkullisilla ruokasienillä on myrkylliset tai ei niin hyvän makuiset ”imitaattorit”. Sienestyskursseilla ja kirjoista voi oppia tunnistamaan ruokasieniä ja erottamaan ne myrkkysienistä. Sienestämällä kokeneen henkilön kanssa saa vastauksia helpommin kuin kirjasta, mutta on hyvä harjoitella lajituntemusta, jotta pärjää itsekseen. Sienten suhteen on hyvä muistaa, että toisin kuin kasvit, ne keräävät itseensä herkästi maaperän raskasmetalleja, eikä esimerkiksi Helsingissä kasvaneiden sienten syömistä suurina annoksina suositella.
Kaupunkimehiläiset ovat trendikäs lisä kaupunkikuvaan maailmalta. Mehiläishoidon etuna on että kaupungissa on lämpimämpi kuin ympäröivällä maaseudulla, joten kasvukausi on pidempi, ja siten myös medenkeruukausi. Kaupungissa on myös hyvin paljon erilaisia kukkia, joten kaupunkihunaja maistuu sävykkäältä verrattuna maaseudun yhden kukan hunajan makuihin. Mehiläisille riittää että kolmen kilometrin säteellä löytyy kukkivia kasveja. Ihmisistä ne eivät välitä, niitä kiinnostaa vain mesi ja oma yhdyskunta.
Linkkivinkkejä:
Villivihanneksia: http://www.henriettesherbal.com/fi/hk-villivihanneksia.html
Pois Pula ja Puutteet: Ravintokelpoiset luonnonkasvit: http://www.henriettesherbal.com/eclectic/pula-puutteet/luku-2.html
Sieniä Suomessa ja Ruotsissa: http://sienet.luontonetti.com/fi/haku/haku4.htm
Mehiläiskasvatuksen alkeet (englanniksi):
http://www.thedailygreen.com/environmental-news/latest/diy-backyard-beekeeping-47031701
Lisää tietoa mehiläistarhauksen uusista tuulista (englanniksi): http://www.biobees.com/
Minkälaisia syötäviä villikasveja sinun kaupungissasi kasvaa?