Pihan tai parvekkeen puute antaa kaupunkilaiselle hyvän syyn ottaa kaupungin julkisia tiloja viljelykäyttöön. Yhteisö- tai pienpalstaviljelmät tuovat yhteen viljelystä innostuneita kaupunkilaisia, tekevät puistoista ja joutomaista viihtyisämpiä ja ovat järkevästi hoidettuna askel kohti ekologisempaa ruoantuotantoa.
Mikä yhteisöviljelmä? Yhteisöviljelmällä viljellään yhteistä aluetta, jolloin voidaan suunnitella kestävä ja toimiva viljelykierto ja hoitajia on aina paikalla, vaikka joku olisikin kesälomaa viettämässä. Hoito voidaan tehdä yhteisinä talkoopäivinä tai jokaiselle voidaan jakaa hoitovuoroviikko. Sato ja kustannukset jaetaan viljelijäjoukon kesken.
Mikä pienpalstaviljelmä? Pienpalstaviljelmällä jokainen viljelijä vastaa omasta penkistään tai viljelylaatikostaan. Yhteisistä asioista, kuten viljelmän perustamisesta sovitaan yhdessä, mutta viljelmän kylvö- ja istutustöistä, hoidosta ja sadonkorjuusta jokainen vastaa itsenäisesti. Vaikka pääosa viljelmästä koostuisikin jokaisen omista penkeistä, voivat esimerkiksi paljon tilaa vievät ja paljon satoa tuottavat kasvit ja syötävät kukat (kesäkurpitsa, avomaankurkku, krassi, ruiskaunokki…) olla kaikille yhteisiä.
Seuraavassa on koottu lista yhteisö- ja pienpalstaviljelmän perustamisen vaiheista:
Viljelijäjoukon kerääminen. Ketkä osallistuvat viljelyyn perustettavalla viljelmällä?
Viljelmän paikan valinta. Hyvä viljelypaikka on tarpeeksi valoisa, helposti saavutettava, siellä on saatavilla vettä ja viljelymaa on riittävän puhdasta ja se sopii alueen henkeen.
Viljelmän organisoitumistavan valinta. Onko perusteilla yhteisöviljelmä vai pienpalsta-alue?
Vastuuorganisaation löytäminen. Maan omistaja tai sitä hallinnoiva taho (esim. kunnan rakennusvirasto) saattaa vuokrata maata vain vakiintuneille yhteisöille. Jos aloite viljelmän perustamiseen tulee yksityishenkilöltä, kannattaa tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Yhteistyökumppani voi olla esimerkiksi kaupunginosayhdistys, talonyhtiö tai muu alueellinen yhdistys tai toimija.
Vastuuhenkilö(ide)n määrittely. Eri toimijatahojen (maan omistaja, vastuuorganisaatio, viljelijät) välille tarvitaan yhteyshenkilö, joka ottaa vastuun homman pyörimisestä käytännössä. Vastuuhenkilöitä kannattaa valita 1-3. Oletko sinä yksi heistä?
Maankäyttösopimuksen teko maanomistajan tai sitä hallinnoivan tahon kanssa. Teettekö vuokrasopimuksen vai tehdäänkö alueesta hoitosopimus? Hoitosopimuksen tehnyt yhteisö ei maksaa maasta vuokraa, vaan sitoutuu hoitamaan aluetta kaikkien yhteisten etujen mukaisesti.
Viljelmän perustaminen ja hoito. Tähän monenlaisia vinkkejä löytyy tämän sivuston miten –osiosta.
Viljellään kaupungissa -opas ja viljelypaikkakartoitus. Lue lisää kaupunkivljelmän perustamisesta puistoon Helsingissä: Dodon ja rakennusviraston yhdessä julkaisemasta Viljellään kaupungissa -oppaasta ja tutustu rakennusviraston kartoittamiin sopiviin viljelypaikkoihin joihin voit perustaa oman kaupunkiviljelmäsi.
”Kaupungeissa on myös muuta julkista tilaa, joka vois paremmin palvella ihmisiä viheralueena kuin olemalla tyhjillään. Pienestäkin puutarhasta on hyötyä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen, ja silloin paikkana voivat olla kaupungin unohdetut sopukat.
Sissiviljelijä eli guerilla gardeningin harjoittaja kyseenalaistaa ajattelutapaa siitä, kuka saa hoitaa kaupunkiympäristöä ja kenelle julkisesta tilasta huolehtiminen kuuluu. Sissiviljelyä on julkisilla paikoilla tai muiden mailla viljely.”
Kaupunkiviljely on ihan perseestä, jos käydään hoidettujen viheralueiden tai ”joutomaiden” kimppuun. Siinä nimenomaan tuhotaan kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Joutomaat ovat elintärkeitä ympäristöjä uhanalaisille keto- ja niittykasveille sekä tärkeitä asuinalueita linnuille ja muille kaupunkieläimille. Puistojen marjapensaat ja hedelmäpuut on tarkoitettu linnuille ja muille eläimille. Kuka on niin köyhä, ettei pysty ostamaan kotimaisia omenoita ja marjoja kaupoista tai toreilta?
En ihan ymmärrä kaupunkiviljelyn ideologiaa muutenkaan. Jokainen toki voi kasvattaa ikkunalaudoillaan ja parvekkeellaan mitä vain – ehkä cannabista lukuunottamatta 😉 Mutta eikö meidän tulisi tukea niitä viljelijöitä, jotka tuottavat luomu- ja lähiruokaa? Tällä tavalla tarjotaan työtä maaseudun asukkaille ja pidetään huolta lähimmäisistämme.
Kaupunkiviljely on muotivillitys, jossa apinoidaan eräitä suurkaupunkeja, kuten Wieniä ja New Yorkia. Meillä ei ole paluuta 1800-luvun puutalokaupunkeihin, joten pihojen viljelylaarit voi vähintäänkin kyseenalaistaa. Sitä paitsi ne ovat hemmetin rumiakin…
Kiitos kommentista, kritiikkiä ei tulekaan kovin paljoa, joten tämä on ihan virkistävää.
Suosittelen visiittiä Kalasataman viljelmällemme, jonka paikalla tuskin eli ainuttakaan kasvia tai muurahaista isompaa eläintä ennen sen perustamista. Viljelmän kymmenet kasvilajit lisäävät alueen biodiversiteettiä merkittävästi, eikö totta?
Puistojen antimista on hyvä käydä keskustelua. Missään ei kai ole määrätty, että marjapensaat ja hedelmäpuut olisivat vain eläimiä varten vaikka ne tarjoavat mukavia asuinsijoja monille lajeille. Asia liittyy köyhyyteen oikeastaan sitä kautta, ettemme me ihmiset oikeasti ole kovin rikkaita. Nykyinen ruoantuotanto kun perustuu ehtyvälle ja kallistuvalle fossiilienergialle, elämme siis säästöjen varassa, ”pääomalla” emmekä ”ansiotuloilla”. Puistojen hedelmäpuiden ja marjapensaiden määrää kasvatamalla voimme hieman vähentää tätä riippuvuutta.
Kaupunkiviljely on lähi- ja luomuruokaa tuottavien ja kuluttavien ihmisten tukemista! Jako maaseutuun ja kaupunkiin on aavistuksen liian mustavalkoinen lähtökohta. Lähdemme toki siitä ettei Helsingin kokoista kaupunkia ruokita Helsingin alueelta saaduilla kaloreilla. Kaurapuurot tulee lähimmäisiltä maalais-serkuilta jatkossakin.
Nähdäkseni tavoittelemme 2000-lukulaista kaupunkia, jossa voi olla toimintamalleja ja vivahteita miltä vuosisadalta tahansa kunhan ne palvelevat kestävää ja hyvää elämäntapaa.
Päädyin tänne sivustolle sattumalta, kun mietin miten voisi vaikuttaa yhden joutomaan yleisankeuteen. AL:llä on pointtia, olisi kaikessa innostuksessaan hyvä miettiä onko joutomaa todella joutomaata vai onko kysymys vain omasta sokeudesta sen merkitykselle ja arvoille.
Oma joutomaani kyllä on todella joutomaata, jossa ei kasva nyt yhtään mitään. Se on pienehkö läntti kivimursketta ja sepeliä paikassa, josta on sekä purettu paljon ja johon on viimeiset viisi-kuusi vuotta rakennettu paljon uutta. Tämä länttini on jäänyt kaikesta kehityksestä sivuun: se on kyllä kaavassa merkitty puistoksi, mutta sille ei ole tehty mitään eikä töiden käynnistäminenkään ole ajankohtaista pitkiin aikoihin. Se on siis täysin autio kivikenttä. Todella ankea juttu.
Tekisi mieli viskellä siihen jotain kukkien siemeniä, olisi edes niittynä, hyödyksi hyönteisille. Mitähän siihen voisi panna? Mikä kasvaisi sepelissä?
Kaikellahan on funktionsa kun käyttää hieman mielikuvitusta, joten ”joutomaan” käsite on tosiaan ongelmallinen.
EJ: Liikkeelle voisi lähteä tarkkailemalla vastaavan oloisia autioita kivikenttiä, mitä niissä kasvaa ja miten? Luontoa matkimalla, esim. samoja lajeja saman tyyppiseen paikkaan kylvämällä voisit päästä toivomaasi tulokseen. Tarkkailuprosessi voi olla todella antoisa ja temmata mukaansa oppimaan kasveista ja ekologiasta. Tuomiokirkon portailtakin on löydetty muistaakseni 62:n kasvilajin edustajat!
Hei Joel, kiitos vinkeistä! Täällä tienoilla kasvaa omituisissa paikoissa maksaruohoa, ehkä nyhdän sitä matkaan jonkun jalkatien reunasta ja murustan läntilleni. Harmi, etten muistanut asiaa viime syksynä, kun kaikenlaisia siemeniä olisi ollut tarjolla siellä täällä. No, ehkä ensi syksynä sitten!
Joel kirjoitti: ”Missään ei kai ole määrätty, että marjapensaat ja hedelmäpuut olisivat vain eläimiä varten vaikka ne tarjoavat mukavia asuinsijoja monille lajeille.” – Itse asiassa olen leikannut talteen lehtiuutisen, jossa kaupungin virkamies totesi, että marjapensaat ja hedelmät on tarkoitettu linnuille ja muille eläimille. Tämä sisältyy myös Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmaan 2008-2017 , joka on hyväksytty sekä ympäristölautakunnassa että kaupunginhallituksessa. Jotta tiedoksi!
Mitä taas Kalasataman viljelmään tulee, siellä kävin jo viime kesänä. Minusta näky oli – suoraan sanoen – säälittävä. Noin huonosti hoidettuja kasveja en ole nähnyt muualla. Enkä pitänyt myöskään aidan maalauksesta. Siinä oli kuvattu kaupunkikaneja tai rusakkoja, joilta silmät oli puhkottu. Eli kaupungin eläimistä tuleekin vihollisia, joiden kanssa käydään sotaa sadosta..?
Moi,
AL: Toiseen kappaleeseen en vaivaudu vastaamaan mutta tuo mainitsemasi toimintaohjelma lienee tutustumisen arvoinen. Kerro ihmeessä millä sivulla asiaa käsitellään. Virkamiehillä on toki monenlaisia mielipiteitä kuten meillä muillakin.