photo: Sanna Hiltunen / Dodo.org
Kaupunkiviljely on pop ja kaikessa trendikkyydessään jo lähes kornia. Mutta miksi kyykkiä koko kesä maissimaalla, kun kaupasta ostetut paukkujyvät kypsyvät minuuteissa ainoastaan mikron ajastinta kääntämällä? Miksi käydä Kääntöpöydällä, kun pöytänsä voi kattaa käden käänteessä valmisruuilla?
Pasilan veturitallien kello elää omaa aikaansa. Itse asiassa koko veturitallien alue on kuin jäänne höyryjunien aikakaudelta. Modernin kaupungin sykkeen voi silti tuntea täälläkin, sillä veturitallien kattoja viistää nykyään Suomen vilkkaimmin liikennöity raideyhteys. Taustalla kohoavat betonilähiöiden ilmeettömät julkisivut ja ratapihan ylittävä silta, jota pitkin raitiovaunut kolistelevat tauotta. Sillan kaiteiden yli näkee hädin tuskin ratapihalle. Täältä kaupungin hautavajoamasta ei odottaisi löytävänsä uutta elämää.
Kuva: Päivi Raivio / Dodo ry
Kasvihuoneen läpikuultavien seinien läpi suodattuva kevätillan kellertävä valo kuultaa taimien kosteilla lehdillä. Yrttien kitkeränmakea tuoksu sekoittuu seinistä hohkaavaan auringon lämpöön ja leijailee kohti korkeaa katon harjaa. Liikenteen melu unohtuu raikkaiden tuoksujen ja keltavihreän hehkun huumaamien ihmisten puheensorinan alle. Kasvihuoneen keskelle on katettu pöydiksi vanhoja puuovia. Niistä pääsee sisälle Kääntöpöydän kahvilan makumaailmaan, jonka raaka-aineet kasvavat kävijöiden silmien edessä.
Kääntöpöytä on kasvien lisäksi kasvualusta ihmisille — kaupunkitila, joka kutsuu osallistumaan. Siemen ei kulkeudu kasvihuoneeseen tuulen mukana. Sen asettelevat multaan kädet, jotka haluavat oppia uudestaan sen, mikä oli kuului ennen päivittäiseen elämänrytmiin. Kääntöpöytä on vain yksi esimerkki siitä, miten kaupunki voi kehittyä kestävästi, mutta yhtenä huomiotaherättävimmistä kaupunkiviljelyhankkeista sillä on mahdollisuus kääntää veturiakin suurempia ihmisjoukkoja.
Photo: Kirmo Kivelä / Dodo ry
Vastaa