Tampereen kolmas kampusviljelykesä lähenee loppuaan

Tampereen yliopiston kolmas kampusviljelykesä on ollut aiempaa kahta vuotta hiljaisempi. Pääsyy on varmaankin ollut sateinen ilma, jonka vuoksi ei ole pahemmin tarvinnut kasteluvuoroja sopia ja viljelyn yhteisöllinenkin puoli jäänyt melko vähiin. Mutta se on kyllä myönnettävä että tultuani mukaan kampusviljelyyn olen ollut iloinen aina kun on satanut. En osaa enää mieltää sadetta ”huonona säänä”, koska olen aina iloinnut viljelmän puolesta. Omalta osaltani aktiivisuuden väheneminen on näkynyt lähinnä valokuvaamisen vähentymisenä – laarit ovat kyllä pitäneet minut varsin hyvin salaateisssa koko kesän. Nyt kun viljelykaudesta on jäljellä lähinnä enää sadonkorjuujuhla, kirjoittelen tähän ajatuksiani tältä kesältä. Vähemmän kuvia ja enemmän tekstiä siis tällä kertaa.

Monelle meistä kampusviljelijöistä on tullut yllätyksenä, että salaatit kukkivat ja voivat kasvaa kovinkin pensasmaisiksi. Tässä havainnossa tiivistyy hyvin se mitä ainakin minulle kaupunkilaisena tämä kampusviljely on tuonut. Olen oppinut paljon ruuasta: sen, että salaatti ei ole olemassa vain ihmistä varten eikä sen kaupassa oleva muoto ole muuta kuin yksi kasvuvaihe sen omassa elämänrytmissä. Kovin suurta lisää omaan ruokaansa näin pieneltä viljelmältä ei saa, mutta itselleni tämä on ollut niin tärkeää juuri siksi että kaupungissakin on jotain kontaktia kasvavaan ravintoon.

Kukkiva salaatti.

Kukkiva salaatti.

Koska on ollut niin sateista, tuholaisetkin ovat olleet eri tavalla vaivana: aurinkoisen ja kuivan kesän 2011 riesat, kirpat ja kirvat, pysyttelivät lähes kokonaan poissa, mutta etanat söivät salaattien ja herneiden lehtiä sitäkin ahkerammin, kenties pinaattiakin. Paras torjuntakeino ainakin salaattien ja pinaatin osalla oli kerätä lehdet niin pienenä ettei mikään eläin ole ehtinyt syödä niitä.Etana Ylipäänsäkin yksi keskeisimmistä viljelmämme ongelmista jokaisena vuonna on ollut se että satoa ei ole kerätty niin paljon kuin voisi, minkä vuoksi osa salaateistakin pääsi kasvamaan isoiksi. Nyt syksystä salaatit ja pinaatit ovat jatkaneet uusien lehtien tekemistä ja niihin tuholaiset eivät olekaan enää koskeneet. Luultavasti vuoden sato jäi aiempaa pienemmäksi koska multa on kolme kesää vanhaa, joskin sitä kyllä lannoitettiin jonkin verran. Kevään taimetuskin aloitettiin liian myöhään ja toisaalta taimet istutettiin laareille liian aikaisin ja valtaosa niistä menetettiin.

Sadoksi ollaan kesän aikana saatu ainakin juureksia (pari retiisiä ja naurista, sekä hieman enemmän punajuuria, sipulia, valkosipulia ja porkkanaa; perunaa ei ole vielä nostettu), monenlaisia salaatteja, pinaattia, yrttejä (ainakin minttua, timjamia, persiljaa ja ruohosipulia) ja raparperia. Tomaatit on kerätty sisätiloihin kypsymään ennen sadonkorjuujuhla. Yksi useasta istutetusta chilistäkin alkoi lopulta tehdä hedelmää ja se on myös siirretty sisäkasvatukseen säiden viillennyttyä.

Lopuksi kuva josta näkee kasvun heinäkuun (5. päivä) ja syyskuun (18. päivä) välillä. Kaikki kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

Kampuslaarit 5.7. ja 18.9.2012.

Kuvagalleriassa hieman lisää kuvia:

Tampereen kampuslaaritapaamiset maanantaisin

Tampereen yliopiston kampusviljelmillä pidetään viikkotapaaminen aina maanantaisin klo 18, paitsi huonolla säällä. Tapaamisissa korjataan satoa, kylvetään lisää, puuhastellaan muuta ajankohtaista tai sitten ihan vain hengaillaan rennosti.  Tervetuloa! Lisätietoja viljelmästä täällä.

Alla kuvia viime viikon tapaamisesta. Kuvat otti Pauli Borodulin.

 

Tampereen kampuslaarit: Kolmas viljelykesä avattu

Tampereen yliopiston laariviljelmien kolmas viljelykesä on avattu! Kahdessa ensimmäisessä tapaamisessa on käännetty maata, lannoitettu, istutettu uusia kasveja ja levitetty harso taimien suojaksi. Itsekseen kasvanutta raparperisatoa on jo kerätty. Viljelykierron mukaisesti pavut ja herneet laitettiin nyt eri laariin kuin viimeksi, samoin juurekset ja vihannekset istutettiin tällä kertaa eri laareihin kuin viime kesänä.

Kampusviljelyyn ovat tervetulleita mukaan kaikki uudet ja vanhat viljelijät. Mukaan viljelyihin pääsee ihan vain tulemalla paikalle (Google Maps) viikkotapaamiseen, jonka ajankohtaan voi tässä vaiheessa itsekin vielä vaikuttaa äänestämällä Doodlessa. Siellä sovitaan myös kasteluvuoroista.

Kampusviljelyn kuulumisista pysyy kärryillä liittymällä Facebook-ryhmään tai sähköpostilistalle:

Listalle voi liityä lähettämällä viesti osoitteeseen listserv(at)uta.fi. Viestin otsikkorivi jätetään tyhjäksi ja itse viestiksi kirjoitetaan:

SUBSCRIBE kampusviljely Etunimi Sukunimi

Kuvia tältä vuodelta ei vielä ole, mutta niitä odotellessa voi fiilistellä kuvia viime syksyn sadonkorjuujuhlista.

Heinäkuun kuulumisia kampuslaareilta

Tampereen kampuslaareilta on saatu jo tänä kesänä satoa. Kuten tästä kuvasta huomaa, tilanne on kovin erilainen kuin viisi viikkoa sitten. Olemme keränneet lähinnä pinaattia ja härkäpapuja, jotka parhaiten ovatkin kasvaneet.

Noin yleisesti ottaen satoa näyttäisi tulevan heikommin kuin viime vuonna. Syynä varmaan tämän kesän kuivuus ja se, ettei multaa viime vuoden jälkeen pahemin lannoitettu. Kesäkurpitsoja tuli viime kesänä vaikka kuinka paljon, nyt taas näyttää aika heikolta.

Kirpat tuhosivat kokonaan ensimmäisen retiisisatomme, ja nyt yritetään kasvattaa vielä uutta retiisiä. Kylvimme myös lisää salaatteja, joiden pitäisi ehtiä vielä kasvaa syötäviksi kesän aikana. Härkäpavuissa oli kirvoja, mutta ne saimme häädettyä nokkosvedellä. Apuna oli varmasti myös kurkkuyrtti, joka houkuttelee hyvin tuholaisia. Se onkin nyt täynnä kirvoja, kun taas muut kasvimme ne ovat jättäneet kokonaan rauhaan.

Perunoiden lehdet ja varret ovat aivan kellastuneet ja kuihtuneet lyhyessä ajassa, emmekä tiedä mitä niille pitäisi tehdä. Varmaan nostaa maasta.

Lopuksi vielä kuvia.

Kesäkuun kuulumisia Tampereen kampuslaareilta

Vuosi sitten aloitettua Tampereen ylioppilaskunnan ympäristöjaoston ja Dodo ry:n yhteistä laariviljelyprojektia on tänä kesänä jatkettu entiseen malliin. Laarit otettiin pois talviteloiltaan huhti-toukokuussa ja ensimmäiset istutukset tehtiin touko-kesäkuun taitteessa, enimmäkseen siemenistä ja mukuloista, mutta myös ihmisten kotonaan kasvattamista taimista.  Tapaamme laareilla aina torstaisin klo 17 alkaen harventamassa, hoivaamassa, katselemassa ja suunnittelemassa. Sekä tietysti kastelemassa, vaikka varsinainen vastuu siitä onkin muutamalla ihmisillä kerrallaan, viikottain vaihtuvissa vuoroissa.

Kesän alku oli paljon haasteellisempi kuin viime vuonna. Touko-kesäkuun alku oli leuto ja houkutteli viljelmälle kirppoja, jotka aiheuttivat tuhojaan etenkin lantun, nauriin ja retiisin lehdille. Karkotimme niitä ripottelemalla lehdille tuhkaa, jota oli myös käytetty ennen istuttamista maan kalkitsemiseen. Hyvin näyttää myös toimineen, vaikka ei muuttuneiden säidenkään vaikutusta voi sulkea pois.

Kirppainvaasiota seurasivat sitten yllätyshelteet, jotka pistivät monet kasveista koville eikä kastelu meinannut riittää. Nyt kun on taas ollut mukavan sateista, laarit näyttävät vironneen ja juureksetkin toipuneet kirpoista. Nyt alkaa siis näyttää jo paremmalta.

Tänään sää oli sen verran huono, ettei torstaitapaamisessa näkynyt ketään, vaikka kuulemma minun jälkeeni paikalla käytiinkin hieman harventamassa innokkaasti levinnyttä ja kasvanutta kurkkuyrttiä. Näillä säillä kasvit tietysti pärjäävät melko hyvin itsekseenkin, kun ei kastelusta kannata huolia. Ajankohtaisinta hoitoa tässä vaiheessa taitaisi olla liian tiheään kasvavien juuresten harventaminen sekä herneiden ja tomaattien tukeminen kepeillä ja naruilla. Toivotaan että pärjäävät myös ilman ylimääräisiä tukia juhannuksen tuulissa.

Lopuksi kuvia viikon takaisesta torstaitapaamisesta, jolloin sää oli parempi. Ohjelmassa oli lähinnä harvennusta.

Laaritalkoot tulee taas – entistä parempina!

Dodon kaupunkiviljelijät sekä taloyhtiöt ja lastentarhat pystyttivät alkukesällä 2010 Helsingin asvattipihoille ja nurmikentille seitsemän viljelylaaria, joissa asukkaat ja lastentarhalaiset kasvattivat huikea määrä satoa! Katso täältä miten 2010 Laaritalkoot sujuivat http://kaupunkiviljely.fi/category/laaritalkoot/

Haluatko ryhtyä kaupunginosasi laaritalkoo-organisaattoriksi?
Viime kesänä kuitenkin sekä meidän dodolaisten että mullan ja logistiikan lahjoittaneiden yritysten resurssit natisivat liitoksissaan jo seitsemän laarin kanssa. Joten, kun alkuvuonna alkoi ropista kyselyitä 2011 laaritalkoista, päätimme uudistaa laaritalkoot- konseptin, tehdä siitä vähän yhteisöllisempää, sillä mikäs sen hauskempaa!

Etsimme  helmi-maaliskuun aikana ihmisiä, jotka haluaisivat toimia oman kaupunginosansa laaritalkoo-organisaattoreina.
Dodolaiset tuovat talkoisiin kontaktit ja ohjeet laarien rakentamiseen sekä mullan, taimien ja siemenien hankintaan. Tämän lisäksi Dodosta löytyy viljelyuneuvojia ja yleisjeesaajia. Kaupunginosaorganisaattori tuo kontaktinsa naapurustossa. Hän hoitaa yhteydenpidon alueen laaritalkoista kiinnostuneisiin taloyhtiöihin ja on linkkinä talojen ja Dodon välillä.  Mitä enemmän yhteen kaupunginosaan saadaan laareja, sitä helpommalla ja halvemmalla saamme hommattua laarien materiaalit.

Kiinnostaako? Ota yhteyttä Minnaan laaritalkoot@kaupunkiviljely.fi

Kaupunkiviljelykesäni meni matkustellessa

- eli 10 viikkoa Eurooppaa ja erikokoisia kaupunkiviljelykokeiluja

Juhannusaatonaattona korjasin retiisit ja hyvästelin palstanpalasen jota olin alkukesän hoitanut. Syksyllä saisin huomata mistä etanat pitävät, ainakin punajuuret olivat olleet isoja. Olin ostanut interrail lipun, ja suuntana oli Würzburgissa järjestettävä kansainvälinen arkkitehtuuriopiskelijoiden työpaja.

Matkalla Wützburgiin tapasin opiskelukavereita Oulusta, joiden kanssa [singlepic id=68 w=213 h=284 float=right]kierrettiin Alankomaita 10 päivää, sen jälkeen jatkoin matkaa itsekseni ja tapasin Loesje-kavereita, Hollannissa, Belgiassa ja sitten koko joukon Saksassa, jossa järjestettiin Loesjen vuotuinen kesäleiri. Würzburgin jälkeen oli tarkoitus osallistua toiseen työpajaan Berliinissä, mutta hakemustani ei hyväksytty. Vuokrahuone oli kuitenkin järjestetty, ja tekemistä kyllä keksisi. Viikon jälkeen Berliinissä lähdin Ecotopiaan, josta palasin Berliiniin vielä kolmeksi viikoksi, ennen kuin opinnot pakottivat palaamaan Suomeen.

Alankomaissa pääteemana oli Arkkitehtuuri, kaupunkiviljelyyn pääsin tutustumaan vasta kesä-excun viimeisessä virallisessa kohdekaupungissa, Utrechtissa, jossa yövyin Loesje-kavereiden luona, he olivat koonneet kattoterassilleen koko joukon astioita. Suurimman vaikutuksen tekivät muuttolaatikoissa kasvavat mustikat. Monet kasvit olisivat vaatineet suurempaa kasvutilaa, mutta naapurit eivät halunneet että koko terassi täyttyisi ruokakasveista. Kaverit suunnittelivat myös vertikaaliviljelyä ja naapuruston joutomaiden muuttamista viljelypalstoiksi.

[singlepic id=76 w=213 h=284 float=left]Belgian Leuvenissä Oulussa samaan aikaan minun kanssani opiskellut Loesje oli kääntänyt poikakaverinsa kanssa puolet puutarhastaan kasvimaaksi. Yksi osa oli avomaata, toinen kasvihuoneella katettu ja autotallin edustalla oli vielä häkit kahdelle kanille ja parille kanalle. Kesäkurpitsat olivat sylikokoisia, sipuleita piti harventaa ja kasvihuone oli kalkittu, jotta se ei kuumenisi liikaa. Tämä oli parin ensimmäinen puutarhurikesä, ja hyvin näytti satoa tulevan.

Würzburgissa keskityin taas enemmän arkkitehtuuriin. Tehtävänä oli kehittää vanhalle panimoalueelle uutta kulttuurikäyttöä. Kaupungissa näkyi joka puolelle keskustan ympäröivät viinitarhat, ja heti suunnittelualueemme yläpuolella, rinteessä, oli siirtolapuutarhoja. Kun olimme ekskursiolla Stuttgartissa, törmäsin vanhalla linja-auto asemalla sattumalta pieneen värikkäin serpentiinein koristeltuun kasvimaahan. Poimin sieltä pari hernettä evääksi.

Pääasialliset kaupunkiviljelylöytöni tein Berliinissä, kävin tarkastamassa viimekesäisen salaisen puutarhan tilan, etsin yhden kasvimaan valokuvan perusteella ja jututin viljelijöitä parissa puutarhassa.

Maatilkulla jota viljelimme viime vuonna, kasvoi vain nokkosia ja muuta sekalaista, syksyllä siellä kasvaneet tomaatit oli kuulemma tuhottu, varmaan maanomistajan toiveesta. Olin nähnyt netissä kuvan pressuilla ympäröidystä kasvimaasta, ja eräänä päivänä lähdin etsimään sitä. Pyöräretkellä löysin myös: uuden yhteisöpuutarhan, Bethanein, vanhan sairaalan alueelta, turkkilaissedän puutarhan ja puumajan josta oli ollut juttua Helsingin Sanomissa, ja lopulta, Swarzer Kanalin takaa pienen kasvimaan, josta olin nähnyt kuvan. Se näytti kaipaavan kastelua.

Rosa Rose

Rosa Rose, roosa ruusu, sai viime vuonna siirtyä vanhasta puutarhastaan. [singlepic id=107 w=213 h=284 float=right]Perennoille löytyi säilö tarhan pihalta, ja tänä keväänä puutarhurit tekivät sopimuksen kaupunginosatoimiston kanssa, että he saisivat tehdä erään vuokratalon pihalle yhteisöpuutarhan. Kävin puutarhassa kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla olin unohtanut ottaa mukaan kamerani, joten menin toistamiseen puutarhureiden keskiviikkotapaamiseen. Ensimmäisellä kerralla vanhempi mies esitteli minulle puutarhaa, ja kertoi että kasvu myöhästyi sillä heillä ei ollut alkukesästä kasteluvettä. Toisella kerralla suurempi ryhmä suunnitteli puutarhureiden osallistumista Suppe und Mucke (”rokkaa ja rokkia”) – korttelitapahtumaan. He pyysivät minua tulemaan sinne kysymyksineni, ja kävinkin, mutta hain vain tarroja. Ja törmäsin ständilla Malmölaiseen kaupunkiviljelijään, joka oli juuri muuttanut Berliiniin.

Prinzessinnengärten

[singlepic id=99 w=213 h=284 float=left]Moritzplatzilla, Prinssi- ja Prinsessakadun risteyksessä on Prinzessinnengärten, prinsessapuutarhat. Koko puutarha on mobiili, eli siirrettävissä. Robert, puutarhan perustaja kertoi, ettei Nomadisch Grün, ryhmä puutarhan takana, halua tapella kaupungin kanssa, vaan siirtävät puutarhan, ellei kaupunki halua jatkaa vuokrasopimusta. Prinsessapuutarhassa on otettu mallia Kuuban kaupunkipuutarhoista ja ideana on että kuka tahansa pystyy viljelemään. Puutarhassa on torstaisin avoin talkoopäivä, muina päivinä siellä voi auttaa, jos on käynyt aiemmin. Puutarhurit saavat ostaa kahvilatuotteita omakustannehintaan pienestä konttiravintolasta, jossa valmistetaan lounasta puutarhan antimista. Ravintolalla kerätään varoja puutarhalle, siellä myydään myös taimia. Suurin osa puutarhan kasveista kasvaa muovilaatikoista pinotuissa laareissa. Valkoisissa muovisäkeissä on monia eri perunalajikkeita, myös sellaisia jotka ovat EUssa luvattomia. Puutarhassa testataan myös manuaalista vertikaaliviljelmää, mehutölkeistä tehdyin seinämin. Ensimmäisen kerran kun kävin Prinsessapuutarhoissa, törmäsin Ecotopiassa, ekologisen elämäntavan kesäleirillä, tapaamaani Brasilialaiseen. Hän oli mukana työpajassa jossa kerroin kaupunkiviljelystä, ja kertoi silloin yhdestä puutarhasta Berliinissä, joka tavattuamme ilmeni juuri Prinsessapuutarhoiksi.

Aktiivilomallani Berliinissä tein myös seuraavaa: kannoin kolme jääkaappia ja pesukonetta, täytin pyörän kumin kunnes se räjähti, autoin paria kaveria muuttamaan ostosrattaiden avulla, piirsin elävää mallia, murtauduin ikkunasta sisään asuntoon jossa yövyin, makasin nurmella suljetulla lentokentällä, ompelin tilkkutäkkipiknikviltin, tanssin sillalla kunnes poliisi lopetti juhlat, vedin kaverille sähköjohdon parvisänkyyn ja pelasin erilaisia pelejä keskellä Kreuzbergiä.

Kartta kaikista puutarhoista ja muista mukavista paikoista.

[nggallery id=8]

Laareja kohoaa Helsinkiin

KYLVÖT TEHTY ENSIMMÄISIIN PIHALAAREIHIN!

Laaritalkoot pyörähtivät käyntiin ihan konkreettisestikin, kun ensimmäiset kaksi laaria saatiin pystyyn kerrostalojen pihoille Herttoniemeen. Pystytykset sujuivat hienosti ja aurinko helli. Talkoolaisia olisi voinut olla enemmänkin, mutta uteliaita sivustaseuraajia riitti, joten pihaviljelysten hoito saadaan varmastikin sujumaan hienosti kun ihmiset huomaavat, että ei se puutarharhoito niin vaikeaa olekaan, mutta sitäkin hauskempaa kyllä. Monella oli ainakin jo mielipiteitä siitä, mitä laarissa pitäisi kasvattaa ja talon lapset osallistuivat kylvöpuuhiin innokkaasti. Osa siemenistä päätyi esikasvatukseen asukkaiden parvekkeille ja osa pääsi jo laariin itämään, muutamille myöhemmin istutettaville taimille jätettiin tilaa. Ne odottavat vielä taimimyymälöissä hallavaaran poistumista. Toivotaan, että monien asukkaiden pelko sadon joutumisesta ohikulkijoiden suuhun jää turhaksi ja viljelijät pääsevät itsekin maistelemaan laarin tuotoksia.

Antoisaa kesää ja hyviä satoja Herttoniemeen ja hauskoja talkoita muualle Helsinkiin!