- eli 10 viikkoa Eurooppaa ja erikokoisia kaupunkiviljelykokeiluja

Juhannusaatonaattona korjasin retiisit ja hyvästelin palstanpalasen jota olin alkukesän hoitanut. Syksyllä saisin huomata mistä etanat pitävät, ainakin punajuuret olivat olleet isoja. Olin ostanut interrail lipun, ja suuntana oli Würzburgissa järjestettävä kansainvälinen arkkitehtuuriopiskelijoiden työpaja.

Matkalla Wützburgiin tapasin opiskelukavereita Oulusta, joiden kanssa kierrettiin Alankomaita 10 päivää, sen jälkeen jatkoin matkaa itsekseni ja tapasin Loesje-kavereita, Hollannissa, Belgiassa ja sitten koko joukon Saksassa, jossa järjestettiin Loesjen vuotuinen kesäleiri. Würzburgin jälkeen oli tarkoitus osallistua toiseen työpajaan Berliinissä, mutta hakemustani ei hyväksytty. Vuokrahuone oli kuitenkin järjestetty, ja tekemistä kyllä keksisi. Viikon jälkeen Berliinissä lähdin Ecotopiaan, josta palasin Berliiniin vielä kolmeksi viikoksi, ennen kuin opinnot pakottivat palaamaan Suomeen.

Alankomaissa pääteemana oli Arkkitehtuuri, kaupunkiviljelyyn pääsin tutustumaan vasta kesä-excun viimeisessä virallisessa kohdekaupungissa, Utrechtissa, jossa yövyin Loesje-kavereiden luona, he olivat koonneet kattoterassilleen koko joukon astioita. Suurimman vaikutuksen tekivät muuttolaatikoissa kasvavat mustikat. Monet kasvit olisivat vaatineet suurempaa kasvutilaa, mutta naapurit eivät halunneet että koko terassi täyttyisi ruokakasveista. Kaverit suunnittelivat myös vertikaaliviljelyä ja naapuruston joutomaiden muuttamista viljelypalstoiksi.

Belgian Leuvenissä Oulussa samaan aikaan minun kanssani opiskellut Loesje oli kääntänyt poikakaverinsa kanssa puolet puutarhastaan kasvimaaksi. Yksi osa oli avomaata, toinen kasvihuoneella katettu ja autotallin edustalla oli vielä häkit kahdelle kanille ja parille kanalle. Kesäkurpitsat olivat sylikokoisia, sipuleita piti harventaa ja kasvihuone oli kalkittu, jotta se ei kuumenisi liikaa. Tämä oli parin ensimmäinen puutarhurikesä, ja hyvin näytti satoa tulevan.

Würzburgissa keskityin taas enemmän arkkitehtuuriin. Tehtävänä oli kehittää vanhalle panimoalueelle uutta kulttuurikäyttöä. Kaupungissa näkyi joka puolelle keskustan ympäröivät viinitarhat, ja heti suunnittelualueemme yläpuolella, rinteessä, oli siirtolapuutarhoja. Kun olimme ekskursiolla Stuttgartissa, törmäsin vanhalla linja-auto asemalla sattumalta pieneen värikkäin serpentiinein koristeltuun kasvimaahan. Poimin sieltä pari hernettä evääksi.

Pääasialliset kaupunkiviljelylöytöni tein Berliinissä, kävin tarkastamassa viimekesäisen salaisen puutarhan tilan, etsin yhden kasvimaan valokuvan perusteella ja jututin viljelijöitä parissa puutarhassa.

Maatilkulla jota viljelimme viime vuonna, kasvoi vain nokkosia ja muuta sekalaista, syksyllä siellä kasvaneet tomaatit oli kuulemma tuhottu, varmaan maanomistajan toiveesta. Olin nähnyt netissä kuvan pressuilla ympäröidystä kasvimaasta, ja eräänä päivänä lähdin etsimään sitä. Pyöräretkellä löysin myös: uuden yhteisöpuutarhan, Bethanein, vanhan sairaalan alueelta, turkkilaissedän puutarhan ja puumajan josta oli ollut juttua Helsingin Sanomissa, ja lopulta, Swarzer Kanalin takaa pienen kasvimaan, josta olin nähnyt kuvan. Se näytti kaipaavan kastelua.

Rosa Rose

Rosa Rose, roosa ruusu, sai viime vuonna siirtyä vanhasta puutarhastaan. Perennoille löytyi säilö tarhan pihalta, ja tänä keväänä puutarhurit tekivät sopimuksen kaupunginosatoimiston kanssa, että he saisivat tehdä erään vuokratalon pihalle yhteisöpuutarhan. Kävin puutarhassa kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla olin unohtanut ottaa mukaan kamerani, joten menin toistamiseen puutarhureiden keskiviikkotapaamiseen. Ensimmäisellä kerralla vanhempi mies esitteli minulle puutarhaa, ja kertoi että kasvu myöhästyi sillä heillä ei ollut alkukesästä kasteluvettä. Toisella kerralla suurempi ryhmä suunnitteli puutarhureiden osallistumista Suppe und Mucke (”rokkaa ja rokkia”) – korttelitapahtumaan. He pyysivät minua tulemaan sinne kysymyksineni, ja kävinkin, mutta hain vain tarroja. Ja törmäsin ständilla Malmölaiseen kaupunkiviljelijään, joka oli juuri muuttanut Berliiniin.

Prinzessinnengärten

Moritzplatzilla, Prinssi- ja Prinsessakadun risteyksessä on Prinzessinnengärten, prinsessapuutarhat. Koko puutarha on mobiili, eli siirrettävissä. Robert, puutarhan perustaja kertoi, ettei Nomadisch Grün, ryhmä puutarhan takana, halua tapella kaupungin kanssa, vaan siirtävät puutarhan, ellei kaupunki halua jatkaa vuokrasopimusta. Prinsessapuutarhassa on otettu mallia Kuuban kaupunkipuutarhoista ja ideana on että kuka tahansa pystyy viljelemään. Puutarhassa on torstaisin avoin talkoopäivä, muina päivinä siellä voi auttaa, jos on käynyt aiemmin. Puutarhurit saavat ostaa kahvilatuotteita omakustannehintaan pienestä konttiravintolasta, jossa valmistetaan lounasta puutarhan antimista. Ravintolalla kerätään varoja puutarhalle, siellä myydään myös taimia. Suurin osa puutarhan kasveista kasvaa muovilaatikoista pinotuissa laareissa. Valkoisissa muovisäkeissä on monia eri perunalajikkeita, myös sellaisia jotka ovat EUssa luvattomia. Puutarhassa testataan myös manuaalista vertikaaliviljelmää, mehutölkeistä tehdyin seinämin. Ensimmäisen kerran kun kävin Prinsessapuutarhoissa, törmäsin Ecotopiassa, ekologisen elämäntavan kesäleirillä, tapaamaani Brasilialaiseen. Hän oli mukana työpajassa jossa kerroin kaupunkiviljelystä, ja kertoi silloin yhdestä puutarhasta Berliinissä, joka tavattuamme ilmeni juuri Prinsessapuutarhoiksi.

Aktiivilomallani Berliinissä tein myös seuraavaa: kannoin kolme jääkaappia ja pesukonetta, täytin pyörän kumin kunnes se räjähti, autoin paria kaveria muuttamaan ostosrattaiden avulla, piirsin elävää mallia, murtauduin ikkunasta sisään asuntoon jossa yövyin, makasin nurmella suljetulla lentokentällä, ompelin tilkkutäkkipiknikviltin, tanssin sillalla kunnes poliisi lopetti juhlat, vedin kaverille sähköjohdon parvisänkyyn ja pelasin erilaisia pelejä keskellä Kreuzbergiä.

Kartta kaikista puutarhoista ja muista mukavista paikoista.

[Show as slideshow]

[View with PicLens]

12►